Luokkayhteiskunnan resepti

luokkayhteiskunta

  • leikkaa reilusti tasa-arvosta
  • viipaloi yhdenvertaisuudesta
  • lisää kupillinen tuloeroja

Hallitusohjelmassaan Sipilän hallitus linjasi Suomen olevan pienten tuloerojen ja sukupuolten tasa-arvon maa. Kun lähtökohdaksi otettiin tällainen kuvitelma, ei ole ihme, ettei hallitus pidä tuloerojen kasvattamista ja sukupuolirakenteiden jyrkentämistä ongelmina.

Pienistä puroista koostuu suuri eriarvoistumisen joki, joka synnyttää uutta köyhälistöä. Vaikka pienituloisten palkkaverotusta on huojennettu, sama siivu on otettu vähävaraisilta muilla keinoin. Heikko-osaisimpien suomalaisten toimeentuloa on heikennettu leikkamalla asumistukea ja korottamalla lääkkeiden Kela-korvauksen omavastuuosuutta.

Koska hallitus on sysännyt monet leikkaukset kuntien leikattavaksi, myös alueellinen epätasa-arvo lisääntyy. Osa kunnista on pitkin syksyä päättänyt pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta toisten lähtiessä sitä rajoittamaan. Tulevaisuudessa se, mihin perheeseen synnyt, on entistä enemmän loton kaltaista sattuman ja onnen peliä.

Pienituloisia perheitä kuritetaan kaksin käsin. Kaupanalalla osa-aikatyössä työskentelevä vanhempi joutuu tekemään entistä satunnaisempia tunteja aiempaa myöhempään iltaisin samalla, kun taas lasten päivähoito-oikeutta rajoitetaan toisen vanhemman työttömyyden vuoksi, mikä vaikeuttaa entisestään työhön paluuta. Aukioloaikojen vapauttaminen naisvaltaisella kaupanalalla ja päivähoito-oikeuden rajoittaminen kohdistuvat ennen kaikkea pienituloisiin naisiin jyrkistäen sekä luokka- että sukupuolijakoa.

***

Peruskoulun ryhmäkokojen kasvattaminen 30 miljoonan leikkauksilla kasaa pienituloisten perheiden stressiä ja sosiaalisia ongelmia entistä voimakkaammin lasten ja nuorten harteille. Koulun tehdasmaisuus lisääntyy, kun opettajille jää vähemmän aikaa kiinnittää huomiota yksittäisiin oppilaisiin. Terveyspalveluja kutistettaessa leikataan ennen muuta lapsia ja nuoria tukevasta ennaltaehkäisystä.

Hallitusohjelma listaa koulutuksen uudistamistavoitteisiin koulutuksen ja työelämän saattamisen lähemmäksi toisiaan. Kuitenkin suurimmat leikkaukset toteutetaan sieltä, missä yhteys on nyt tiiveintä, eli ammatillisesta koulutuksesta. Onko tämänkin tavoitteen todellisena päämääränä siirtää tulevat duunarit suorittamaan opintojaan ilmaistyövoimana työpaikoilla, joita ei ehkä olekaan luvassa palkallisina valmistumisen jälkeen?

Alihinnoiteltua silpputyötä lisää myös koeajan pidentäminen. Onneksi pienituloisten perheiden nuoria varmasti lämmittää se, että asp-asuntosäästämisen voi aloittaa jo 15-vuotiaana itse ansaitsemillaan tuloilla.

***

Hallituksen alkutaipaleella Perussuomalaisten rooli oli niin pieni, että äänestäjät ja jopa puolueaktiivit alkoivat kaikota ja puhua puolueen myyneen aatteensa. Tätä vuotoa yritetään nyt paikata maahanmuuttopolitiikalla.

Perussuomalaisten aloitteesta hallituksen turvapaikkapoliittiseen ohjelmaan tuli maininta maahanmuuttajien sosiaaliturvan kakkosluokkaistamisesta. Tämän asiantuntijat kuitenkin tyrmäsivät perustuslain vastaisena. Nyt tekeillä on lakiesitys, joka rajoittaisi pienipalkkaisten suomalaisten mahdollisuuksia puolisonsa ja lastensa toisen vanhemman valintaan. Esitysluonnoksessa perheenyhdistämistä kiristettäisiin elatusehdolla joka ulotettaisiin myös Suomen kansalaisiin, jotka haluavat puolisonsa ja lapsensa maahan.

Alle 1700 euroa kuukaudessa nettona tienaavat suomalaiset eivät saisi puolisoaan maahan, ja puolison ja kahden lapsen kohdalla raja kulkisi jo 2600 eurossa. Liian vähän tienaavat suomalaiset eivät välttämättä saisi edes EU:n ulkopuolella syntyneitä lapsiaan kotimaahansa. Voisiko tässä asiassa harjoittaa suorempaa luokkapolitiikkaa?

***

Sipilän hallituksen tavoitteena on selkeästi luokkayhteiskunta ja äänestäjät toivottavasti muistavat sen seuraavissa vaaleissa. Jos hallituksen annetaan riehua vapaasti koko kauden, seuraavien vaalien tuloksella voi olla vaikea paikata tapahtunutta vahinkoa. Siksi punavihreän opposition, ammattiyhdistysliikkeen ja muiden hyökkäyksen kohteena olevien ryhmien täytyy nyt nostaa hallituksen räikeä luokkapolitiikka esille juuri sellaisena kuin se on – pyrkimyksenä kohti entistä eriarvoisempaa Suomea.

Sophia Leppä
Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja

Kuva: Freeimages.com / Sandy Yin

3 ajatusta aiheesta “Luokkayhteiskunnan resepti”

  1. Ihan hyvä kirjoitus, mutta kysymys:

    Miten Vanu näkee kaupan aukioloaikojen vapauttamisen naisia syrjivänä? Toki kaupan alalla työskentelee paljon naisia, mutta miesvaltaisilla aloilla, kuten teollisuudessa ja rakentamisessa on eletty 24/7 aikaa jo kauan.

    Jos työnantaja niin haluaa pyörii tehdas tauotta ja työmaalla asennustyöt jatkuvat kellonajasta riippumatta. Syy miksi näin harvemmin on löytyy palkkauksesta: ilta-, yö-, pyhä-, lauantai-, ja ylityöt ovat kalliita eikä niitä teetetä turhaan. Tämän näki saman tein aukioloaikojen vapautuksen jälkeen: moniko suuri tai suurehko kauppa on auki yömyöhään? Ei moni

    Jos mitään, niin aukioloaikojen vapauttaminen on tasa-arvoa lisäävää, ei vähentävää. Nyt yöllä työtään tekevät eivät joudu tinkimään niin paljoa vapaa-ajastaan kaupan aukiolojen vuoksi.

    1. Kirjoitukseni tarkoitus ei ole missään määrin vähätellä miesvaltaisilla teollisuuden aloilla tapahtuneita työelämän heikennyksiä tai monissa ammateissa heikosti palkatun vuorotyön vaikutuksia heidän elämäänsä. Vasemmistonuoret pitää kaikkia työelämän epäkohtia merkittävinä, eikä kaupanalan työntekijöiden aseman muutokset tässä tilanteessa poista tätä. Lähden vastauksessani ennen muuta liikkeelle kaupanalasta, enkä niinkään vertaile teollisuuden ja kaupan aloja yhtälailla, koska en ole molempien tilanteisiin yhtälailla perehtynyt enkä koe tämänkaltaista vastakkainasettelua rakentavaksi lähestymistavaksi.

      Kaupanalalla ei ole tarvetta pidennetyille aukioloajoille, vaan kyse on yksinkertaisesti suurjättien pääasiassa SOK:n ja Keskon edusta, sillä näin suurilla yrityksillä on mahdollista pitää kauppojaan auki pidempään, myös tappiollisesti, jos se tarkoittaa että ne voivat entisestään heikentää pienempien yritysten vetovoimaa.

      Itseasiassa Tilastokeskuksen mukaan vuorotyö on naisilla yleisempää kuin miehillä. Esimerkiksi vuonna 2010 naisista vuorotyötä ja viikonlopputyötä teki noin joka neljäs, kun taas miehistä joka viides.

      Naisvaltaisella kaupanalalla (sama pätee pitkälti myös muihin naisvaltaisiin palvelualoihin kuten ravintola-ala) esimerkiksi valtaosa työntekijöistä työskentelee osa-aikaisina, merkittävä osa vasten tahtoaan osa-aikaisella sopimuksella, mikä merkittävästi heikentää mahdollisuuksia oikeuksien vaatimiseen ja työtaisteluun, ja toisaalta lisää entisestään epävarmuutta työvuorojen ja toimeentulon suhteen. Esimerkiksi nollatuntisopimukset ovat selkeästi yleisimpiä naisvaltaisilla aloilla, ja myös kaupanalantyöntekijöistä moni on tällaisessa epävarmassa tilanteessa pitkäaikaisestikin töissä.

      Toivon tämän vastaavan heränneisiin kysymyksiisi.
      Haluaisin vielä huomioida, että tiedämme Vasemmistonuorissa myös esimerkiksi rakennusalalla olevista merkittävistä epäkohdista, kuten palkkojen polkeminen siirtotyöläisten kautta, ja nämä teemat ovat aiemmin toiminnassamme nousseet esille ja tulevat varmasti myös uudelleen nousemaan esille työelämäpoliittisessa kampanjoinnissamme.

      Ystävällisin terveisin,
      Sophia Leppä,
      Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja ja työelämäjaoston jäsen

  2. Isänmaan myyjät totuttavat aivopesun parhailla menetelmillä varusmiehiämme, jotka on pakolla määrätty armeijaan, suurvallan tulevaksi materiaaliksi. Härskiä ja rikollista!

    Arrow 16 on maavoimien mekanisoitu taisteluharjoitus, johon kuuluu muun muassa kaksipuoleinen simulaattoriharjoitus sekä monipuoliset taisteluammunnat. Harjoitukseen osallistuu yhteensä noin 340 ajoneuvoa ja 2 250 sotilasta, joista 1 400 on suomalaisia varusmiehiä. Yhdysvaltalaisia 2. ratsuväkirykmentin sotilaita harjoituksessa on 135 sotilasta. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun näin suuri yhdysvaltalaisjoukko vierailee kalustoineen Suomessa.

    Jotain tarttee tehdä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *