Christian Karau: Tuhannen ja yhden työn tarinat

 

Työelämässä, etenkin nuorten kesäduuneissa, saa kohdata jos jonkinmoisia tarinoita. Tarinoita, jotka ovat tapahtuneet joko itselle tai samalla työpaikalla työskentelevälle työtoverille. Näitä tarinoita tuli ilmi myös Vasemmistonuorten Ilmianna pomosi -kampanjassa, jossa kerättiin kokemuksia työelämän epäkohdista 20. elokuuta asti. Yhden tällaisen tarinan kerron omasta elämästäni.

Olin alkukesästä töissä ravintolatyöntekijänä eräässä kiertävässä katuruokatapahtumassa. En nyt lähde kertomaan yrityksen nimeä, koska se on toissijaista. Teimme laadukasta ruokaa ja itse työstä sai olla ylpeänä. Olin siellä töissä pari kuukautta kunnes minulle tarjottiin muuta työtä.

Vaikka ulkopuolelle kaikki näytti hyvältä, oli kulissien takana aikamoinen kaaos. Teimme joka päivä vähintään 12 tuntisia työpäiviä. Työaikalainsäädännön mukaan tällaisilla tunneille tulisi olla kaksi 30 minuutin ruokataukoa. Saimme pitää vain yhden, mutta meiltä kuitenkin vähennettiin kokonainen tunti aina päivän työtunneistamme viitaten muun muassa vessakäynteihin. Eräälle työtoverille annettiin laittomat potkut, koska hän meni kyselemään sunnuntailisistä. En tiedä maksettiinko niitä lopulta, kun ehdin tehdä viimeisen työpäiväni siellä juuri ennen ensimmäistä sunnuntaityöpäivää. Naisoletetuille työntekijöille annettiin vähemmän työtunteja sillä oletuksella etteivät he jaksaisi tehdä yhtä paljon raskaampaa työtä kuten työpisteiden rakentamista ja purkamista.

Tietenkin olin näistä väärinkäytöksistä yhteydessä liittoon. Valitettavasti he eivät voineet auttaa laittomia potkuja saanutta työtoveriani sillä hän ei ollut liiton jäsen. Tiedustelin asiaa kuitenkin ja työtoveriani neuvottiin ottamaan yhteyttä työsuojeluviranomaiseen. Koska useat työtoverini olivat muualta kuin Suomesta, eivät he tunteneet Suomen työlakeja tai ay-asioita kovin hyvin. Totta kai kerroin näistä aina heille kaikille, kuten kuuluukin.

Ainoa tapa, joilla tällaisia tapauksia voidaan lähteä korjaamaan tehokkaasti ja varmasti, on järjestäytyä laajasti työpaikalla. Meidän työntekijöiden pitää aina muistaa että ilman meitä eivät pomot pärjää. Tämä olisi myös hyvä pomojen muistaa. Meidän tulee olla varuillamme joka asiasta joka vähääkään mietityttää ja yhdessä kokoontua keskustelemaan niistä. Kun yhtä työntekijää loukataan, loukataan meitä kaikkia.

Christian Karau, Vasemmistonuorten hallituksen varajäsen