Blogi

Munkkiniemen puistotiellä tänään kulkenut saattoi ihmetellä, miksi helsinkiläisen kerrostalon seinustalle on tuotu hautakynttilöitä. Kävin itse ensimmäistä kertaa paikalla katsomassa katuun valettua muistomerkkiä. Kävi ilmi, että kerrostalon edessä sijaitsevat kivilaatat ovat jääneet paksun jään ja lumen alle piiloon - siitä huolimatta paikalla oli kynttilöitä ja kukkia. Tahdoin kukkien laskemisella muistaa tapahtumia, joita emme ole tahtoneet Suomessa muistella, mutta joiden emme saa koskaan antaa unohtua. Tällä paikalla asuivat Georg, Janka ja Franz Olof Kollmann.

I recently finished my master’s thesis on critical media literacy where I explored the necessity of this concept in the present society. Some journalists, media literacy scholars and educators such as Kellner and Share have argued there is a greater need for critical media literacy due to increasing amount and variety of media, technologies and information.

Työelämässä, etenkin nuorten kesäduuneissa, saa kohdata jos jonkinmoisia tarinoita. Tarinoita, jotka ovat tapahtuneet joko itselle tai samalla työpaikalla työskentelevälle työtoverille. Näitä tarinoita tuli ilmi myös Vasemmistonuorten Ilmianna pomosi -kampanjassa, jossa kerättiin kokemuksia työelämän epäkohdista 20. elokuuta asti. Yhden tällaisen tarinan kerron omasta elämästäni.

Tänään 5.6. vietetään maailman ympäristöpäivää. Päivä muistuttaa meitä kaikkia siitä, että meillä on vain yksi planeetta, jolla elämme yhdessä. Valitettavasti ainokaista kotiamme uhkaavat lukuisat ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos, muovisaasteet ja luonnon  monimuotoisuuden hupeneminen. Haitat eivät kuitenkaan kohdistu vain ympäristöön, vaan myös meihin, jotka täällä asustamme.