Blogi

Olen toiminut kaksissa vaaleissa pienessä tukiryhmässä vaalipäällikkönä sekä seurannut isojen tukiryhmien toimintaa läheltä eurovaaleissa. Vähemmän tunnettujen ehdokkaiden kanssa toimiminen on saanut pohtimaan vaalikampanjointikulttuurin asettamia haasteita.

Elinvoimainen Suomi koostuu erilaisista alueista: erikokoisista kaupungeista, taajama-alueista ja maaseudusta sekä tietysti erämaa- ja muista alueista, joilla ei ole kiinteää asutusta. Näillä alueilla on erilaisia tarpeita ja ne hyödyttävät ja hyödyntävät toisiaan eri tavoin. Alueet keräävät tuloja verottamalla niillä asuvia ihmisiä ja yrityksiä, ja koska tämä verokertymä vaihtelee suuresti, tasataan alueiden välisiä eroja valtionapujärjestelmällä. Tällä on tarkoitus taata se, että kaikki suomalaiset saavat samat peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta.

Vasemmistonuoret ja vasemmistolaiset ay-nuoret laativat yhteisessä Tammitapaamisessaan pari kuukautta sitten aloitteita, joiden tarkoituksena on lisätä työntekijöiden valtaa työpaikoillaan.

Eilen esiteltiin selvitysmies, professori Roope Uusitalon esitys opiskelijoiden toimeentulon uudistamiseksi (lue ‘heikentämiseksi’). Mukana oli kaksi mallia, joista molemmat syövät koulutuksen tasa-arvoisuutta omilla tavoillaan. Ensimmäinen malleista rajaisi opintotuen alempaan korkeakoulututkintoon, kun taas toinen leikkaisi korkeakouluopiskelijoiden velatonta toimeentuloa raa’asti 80 eurolla. Ainoaksi raportin positiiviseksi puoleksi voidaan lukea se, että jo heikommassa asemassa olevat toisen asteen opiskelijat säästyisivät leikkauksilta.