Vasemmistonuorten maahanmuutto- ja maahanmuuttajapoliittinen asiakirja on hyväksytty hallituksen kokouksessa 21.–22.4.2007.

Johdanto

Suomalaiselle on useimmiten itsestään selvää, että voi matkustaa tai muuttaa asumaan lähes minne päin maailmaa tahansa. Erilaisiin kulttuureihin tutustumista pidetään tärkeänä ja vapaata liikkumista itsestäänselvyytenä. ”Välillä on vain pakko päästä pois” työkiireiden ja kaamoksen keskeltä, ja lähdettävä vaikkapa Thaimaahan tai Karibialle. Monille länsimaalaisille matkustelu ja ulkomailla asuminen on uran kannalta jopa välttämätöntä.

Puolet maailman ihmisistä, yli kolme miljardia ihmistä, elää alle kahdella dollarilla päivässä. Heille turistina reissaaminen, opiskeleminen tai uran kehittäminen ulkomailla ei ole todellisuutta. Heidän liikkumistaan ei kuitenkaan estä pelkästään rahattomuus. Euroopan rajoilla otetaan sotilasvoimin kiinni köyhiä ja kouluttamattomia ihmisiä, jotka ovat jättäneet kotinsa paremman elämän toivossa. Ihmisten salakuljetus kukoistaa. Siirtolaisia ja kansainvälistä suojelua hakevia ihmisiä viruu Euroopan Unionin jäsenmaissa ja rajoilla leireillä, vastaanotto- ja säilöönottokeskuksissa sekä epämääräisissä pidätystiloissa vailla tietoa tulevaisuudesta tai mitään mahdollisuuksia kunnolliseen elämään.

Miksi kehitysmaiden köyhät ihmiset eivät saa liikkua yli rajojen paremman elämän toivossa? Miksi heitä kutsutaan onnenonkijoiksi ja turvapaikkashoppailijoiksi, kun he lähtevät pakoon elämänsä toivottomuutta ja näköalattomuutta? Suomalaisista noin 1,3 miljoonaa, enemmän kuin joka kuudes, asuu maahanmuuttajana Suomen rajojen ulkopuolella. Miksi vain meidän oikeutenamme on parempaan elintasoon ja elämänlaatuun pyrkiminen?

Vasemmistonuorten mielestä kaikki ovat yhtä hyviä, syntyperästä riippumatta. Vasemmistonuoret vaatii kaikille maailman ihmisille yhtäläisiä oikeuksia hyvinvointiin, sananvapautta ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia liikkua. Vasemmistonuoret toivoo, että tulevaisuudessa Suomeen on helppo tulla ja asettua asumaan.

1. Maahanmuuttopolitiikka

Maahanmuuttopolitiikka on politiikkaa, jolla säädellään ihmisten liikkumista valtioiden rajojen yli. Maahanmuuttopolitiikkaa harjoittavat ensisijaisesti vastaanottavat valtiot. Euroopan Unionissa yksittäinen kansallisvaltio ei voi täysin itsenäisesti määritellä omaa maahanmuuttopolitiikkaansa. EU muodostaa jäsenmaidensa maahanmuuttopolitiikalle viitekehyksen ja asettaa sille ehtoja. Lisäksi kansainväliset sopimukset, esimerkiksi maahanmuutolle alun perin puitteet luonut Geneven sopimus, rajoittavat valtioiden vapautta säätää maahanmuuttoa koskevia lakeja.

Maahanmuuttaja on ihminen, joka syystä tai toisesta siirtyy toiseen maahan elämään. Maahanmuuttaja voi muuttaa työn perässä, perheen mukana, paremman tulevaisuuden toivossa tai olosuhteiden pakosta. Useimmiten muuttamisen syyt linkittyvät myös toisiinsa tai ovat vaikeasti määriteltäviä. Sekä maahanmuuttajien että maahanmuuton määritteleminen ja luokitteleminen laissa, sopimuksissa ja julkisessa keskustelussa on poliittista toimintaa, joka heijastaa enemmän vastaanottavan maan poliittista ilmapiiriä kuin maahanmuuttajan todellista tilannetta. Harjoitettava maahanmuuttopolitiikka kertoo siitä, keiden liikkuminen valtioiden rajojen yli nähdään toivottavana ja keiden ongelmana.

Viime vuosina maahanmuutosta käyty keskustelu on pyörinyt lähes yksinomaan uhkakuvien ja turvallisuuskysymysten ympärillä. Tähän keskusteluun liittyvät terrorismin vastainen sota, järjestäytynyt rikollisuus sekä ihmis- ja huumekauppa mutta eivät juurikaan ne ihmiset, jotka muuttavat. Maahanmuutosta on tullut uhka ja kirosana, ja maahanmuuttajiin on isketty jo valmiiksi rikollisten leima. Tällainen mielikuvapolitiikka palvelee hyvin nurkkakuntaisia oikeistolaisia etuja, eikä tunnusta todellisuutta jossa maahanmuutto – ihmisten liikkuminen – on jokapäiväinen ilmiö.

Vasemmistonuoret haluaa haastaa ainoastaan turvallisuuskysymysten ympärillä käydyn keskustelun maahanmuutosta. Maahanmuutto on käsitettävä globalisoituvan maailman todellisuudeksi, jonka rajoittaminen vanhakantaisiin ennakkoluuloihin perustuen on paitsi järjetöntä yhteiskunnan kehityksen kannalta, niin vaatii myös pakottamista ja väkivaltaa.

Ihmisten liikkuminen maasta toiseen ja takaisin on väistämätöntä, ja siitä seuraava hyöty yhteiskunnalle, niin tiedon lisääntymisenä, maailmankuvan avartumisena kuin kapeasti ajatellen pelkän taloudenkin kannalta, on otettavissa, jos maahanmuuttoon ei suhtauduta järjestelmällisen kielteisesti. Ihmisten liikkuessa yhä enemmän ja nopeammin on ensisijaisesti pidettävä huoli maahanmuuttajien mahdollisuuksista laillisesti muuttaa toiseen maahan paremman elämän perässä sekä ihmisoikeuksien toteutumisesta.

Vasemmistonuorten tavoitteena on inhimillinen maahanmuuttopolitiikka, joka perustuu solidaarisuudelle ja joka tunnustaa hädän sekä globaalin vastuun.

1.1 Globaalitaso

Ylivoimaisesti suurin osa maailman ihmisistä syntyy, elää ja kuolee hyvin pienen maantieteellisen alueen sisällä. Kuitenkin nykyään suurempi määrä ihmisiä muuttaa maasta toiseen kuin kertaakaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Tällä hetkellä noin 192 miljoonaa ihmistä asuu muualla kuin missä on syntynyt. Tämä tarkoittaa, että noin 3 % maailman ihmisistä on maahanmuuttajia. Liki jokaisesta valtiosta on tullut joko maahanmuuton lähtömaa, läpikulkumaa, kohdemaa tai yhdistelmä näistä kolmesta.

Suurin osa maailman maahanmuutosta tapahtuu jonkinlaisesta pakosta köyhien kehitysmaiden välillä. Suuret ihmismassat liikkuvat kehitysmaasta toiseen köyhyyden, ympäristökatastrofien, sotien ja muiden konfliktien seurauksena.

Maahanmuuton trendeihin vaikuttavat mm. kehitysmaiden ja länsimaiden väestökehitys, elintasoerot sekä informaatioverkostojen laajentuminen. Lähitulevaisuudessa rikkaan Euroopan ikääntyvä väestö tulee tarvitsemaan muualta tulevaa työvoimaa tuottamaan palveluita. Lisäksi kansainvälisen kaupan säätelyllä on suorat vaikutukset työvoiman muuttotarpeeseen.

Tulevaisuudessa myös ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan suuresti maahanmuuttoon. Mikäli ennusteet muutoksen laajuudesta esimerkiksi viljelykelpoisen maan vähenemisen suhteen pitävät paikkansa, tulee maailman varautua moninkertaisiin muuttoliikkeisiin.

Maahanmuuttajilla on positiivisessa mielessä myös merkittävä rooli lähtömaansa taloudellisen kehityksen tukemisessa. Valtaosa maahanmuuttajista lähettää kotimaahansa rahaa perheelleen, suvulleen tai yhteisölleen. Näistä avustuksista muodostuu kaksi kertaa suurempi rahavirta kuin teollisuusmaiden virallisesta kehitysavusta.

Tehokkaimmin muuttamiseen pakottaviin syihin puututaan tukemalla kehitysmaiden omaa tuotantoa, purkamalla kansainvälisen kaupan epäoikeudenmukaiset rakenteet, lisäämällä ja parantamalla kehitysyhteistyötä, mitätöimällä kehitysmaiden velat, tehostamalla ja tiukentamalla ympäristöpolitiikkaa sekä ehkäisemällä konflikteja.

1.2 Euroopan Unioni ja maahanmuuttopolitiikka

EU muodostaa ensisijaisen viitekehyksen Suomen maahanmuuttopolitiikalle. EU:n sisämarkkinat ja niistä seuraava yhteinen ulkoraja luovat tarpeen ja paineen yhteiselle maahanmuutto- ja pakolaispolitiikalle. Yhteisen politiikan luominen on osoittautunut hitaaksi prosessiksi, jota lisäksi vaikeuttaa maahanmuutto- ja maahanmuuttajakysymysten radikaali politisoituminen EU:n jäsenmaissa, joka näkyy erityisesti äärioikeistolaisen populismin suosion kasvussa.

Turvapaikanhaku on käytännössä ainoa laillinen väylä muuttaa EU-alueelle rikkaan teollistuneen maailman ulkopuolelta. Järjestelmä ylläpitää tilannetta, jossa hakijat voidaan arvioida ”vääriksi pakolaisiksi”. Tiukentunut turvapaikkapolitiikka ja keskustelu “oikeista pakolaisista” synnyttää maahanmuuttajavihamielisille tahoille mahdollisuuden heikentää maahanmuuttajien oikeuksia ja estää niiden laajentaminen. EU:n liian tiukat maahanmuuton kriteerit aiheuttavat myös suunnattomasti inhimillistä kärsimystä ja ihmishenkien menetystä, kun kurjuuden pakottamat ihmiset ryhtyvät epätoivoisiin tekoihin tavoitellessaan parempaa elämää.

EU:n yhteinen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka edellyttää myös sitä, että EU-maissa oleskelevien kolmansien maiden eli Euroopan Unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten oikeudet yhdenmukaistetaan koskemaan koko EU-aluetta. Nykyiset olemassa olevat yhteiset käytännöt esimerkiksi turvapaikanhaun suhteen ovat toimimattomia niin kauan kuin turvapaikanhakijoita kohdellaan eri maissa aivan eri tavoin, tai niin kauan kuin ei-kansalaisilla on eri EU-maissa aivan erilaisia oikeuksia.

Välittöminä toimenpiteinä eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan inhimillistämiseksi on laillisen maahanmuuton väyliä lisättävä helpottamalla viisumikäytäntöjä. Uutena käytäntönä tulisi ottaa käyttöön työnhakulupa, jonka turvin maahan voisi saapua laillisesti määräajaksi etsimään töitä. Myös turvapaikkahakemukset on käsiteltävä ottaen ihmisoikeusnäkökulma paremmin huomioon, jotta kansainvälistä suojelua tarvitsevat saisivat tarvitsemansa turvapaikan.

1.3 Maahanmuuttajat ja EU:n työmarkkinat

Samaan aikaan kun tuhannet ihmiset hukkuvat vaarallisilla merimatkoilla tiukan rajakontrollin vuoksi, useiden Unionin jäsenmaiden kansantaloudet pyörivät niin sanottujen laittomien maahanmuuttajien tarjoaman pimeän työvoiman ansiosta. ”Laittomien” maahanmuuttajien reservin synnyttäminen unionin alueelle on luonut työmarkkinat, joilla maahanmuuttajat ovat ”vaihteleva suure”. He työskentelevät ilman oikeuksia, oleskelulupaa ja kansalaisuutta ja heitä siedetään, jos heidän työvoimaansa tarvitaan. Toisena hetkenä heidät voidaan välittömästi karkottaa maasta, mikäli tarvetta työvoimalle ei näytä olevan.

Kukaan ei tiedä ”laittomien” maahanmuuttajien tarkkaa lukumäärää. On arvioitu, että Unionin alueelle saapuu laittomasti vuosittain noin 500 000 ihmistä. Tilannetta kuvaa hyvin myös se, että Euroopasta karkotetaan joka vuosi noin 200 000 ihmistä. Lisäksi noin 400 000 henkilöä saa vuosittain karkotuskäskyn, joka usein ajaa heidät maan alle. (lähde European Commission (2006) Situation Report on Organised and Economic Crime in South-eastern Europe sekä European Council on Refugees and Exiles, weekly update 7. July 2005)

”Laittomien” maahanmuuttajien asema pimeillä eurooppalaisilla työmarkkinoilla on useimmiten heikko. He työskentelevät pitkiä päiviä vaarallisissa ja epähygieenisissä olosuhteissa eikä heille välttämättä makseta sovittuja palkkoja. Heidät saatetaan irtisanoa ilman ennakkoilmoitusta. Ilman virallista työsuhdetta on vaikea saada terveydenhoitoa työtapaturman tai sairauden sattuessa. ”Laittomat” maahanmuuttajat ovat kuitenkin elintärkeitä Euroopan taloudelle. Tämän kasvottoman massan riisto työmarkkinoilla pitää Suomessakin syötävät tomaatit edullisina ja monet eurooppalaiset kodit siisteinä.

Kahden kerroksen työmarkkinat lisäävät jatkuvasti työtehtäviä, joita unionin jäsenmaiden kansalaiset pyrkivät välttelemään. Pienet ja keskisuuret yritykset sekä työvoimaintensiiviset alat eivät voi siirtää tuotantoaan ulkomaille, joten ne pyrkivät alentamaan kustannuksiaan muun muassa joustavoittamalla työvoimaansa ja harjoittamalla alihankintaa. Kieltämällä maahanmuuttajilta siedettävät työskentelyolosuhteet ja riittävät palkat, työnantajat voivat vastata kuluttajien kasvaviin vaatimuksiin saada halpoja tavaroita ja palveluita.

Koska työlupa on sidoksissa oleskelulupaan, merkitsee työpaikan menetys pahimmillaan maahanmuuttajan karkotusta. Maahanmuuttajat joutuvat karkotuksen pelossa suostumaan mihin työhön tahansa millä hinnalla tahansa eivätkä juuri pysty vaikuttamaan työoloihinsa. Tällainen työvoima täyttää kaikki työnantajan toiveet: se on riippuvaista, halpaa, näkymätöntä ja aina saatavilla.

Maahanmuuttajien heikompi asema työmarkkinoilla huonontaa kaikkien työntekijöiden asemaa. Kun oikeudettomia maahanmuuttajia käyttämällä työmarkkinat saadaan pyörimään “joustavan” työvoiman varassa, idea laillisista työmarkkinoista kunnollisine palkkoineen ja työolosuhteineen rapistuu. Jotta ammattiliitot edustaisivat koko työvoiman näkökulmaa, on niiden otettava myös ”laittomat” maahanmuuttajat agendalleen. Muutoin liitot päätyvät puolustamaan vain jatkuvasti väheneviä pysyviä ja hyväehtoisia työpaikkoja.

Vasemmistonuoret vaatii, että ”laittomille” maahanmuuttajille tulee myöntää ehdoitta pysyvä oleskelulupa sekä Suomessa että unionin tasolla. ”Laittomien” maahanmuuttajien aseman virallistaminen eli regularisointi ei saa olla riippuvainen työpaikasta, sillä regularisoinnin työskentelyehto pakottaa maahanmuuttajat ottamaan vastaan mitä tahansa työtä millä palkalla ja työehdoilla hyvänsä.

Vasemmistonuoret vaatii, että unionin jäsenmaiden tulee keskittyä maahanmuuttajien oikeuksia edistävien hankkeiden ja instituutioiden luomiseen ja kehittämiseen. EU:n tuomioistuimen toimivalta tulee ulottaa myös ihmisoikeuskysymyksiin kolmansien maiden kansalaisten suhteen. Maahanmuuttajilla pitää olla taho, johon voi valittaa kohtaamistaan ihmisoikeusrikkomuksista. Tämä edellyttää yhteistä EU-politiikkaa, uusien EU-instituutioiden luomista ja EU:n elinten ylikansallisen toimivallan lisäämistä. Euroopan Unionia on kehitettävä vasemmistolaiseen suuntaan.

1.4 Vapaa liikkuvuus

Maahanmuutto liittyy ja vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan eikä sitä voida käsitellä muista politiikan osa-alueista irrallisena asiana. Maahanmuuttopoliittiset tavoitteemme heijastelevat asennoitumistamme hyvinvointivaltioon ja sen tulevaisuuteen.

Euroopan unionin tulee laajentaa vapaan liikkumisen oikeus käsittämään sekä unionin jäsenmaiden kansalaiset että ilman unionin jäsenmaan kansalaisuutta olevat henkilöt. Eurooppalaiset kansalaisoikeudet kuuluvat jokaiselle unionin alueella elävälle ihmiselle. Myös itse kansalaisuuskäsitettä on välttämätöntä laajentaa.

Hyvinvointivaltio on hyvin organisoitu yhteiskunta, jossa ei ole tilaa laittoman maahanmuuton aiheuttamille ihmisoikeusrikkomuksille. Hyvinvointivaltiossa pitää kuitenkin tietää, kuka valtion alueella asuu, jotta oikeudet ja palvelut voidaan taata kaikille. Palvelut ja taloudelliset turvaverkot toimivat sukupolvien välisen siteen ansiosta, tulonsiirrot pyörittävät järjestelmää vain silloin kun järjestelmässä ei tapahdu radikaaleja muutoksia kovin nopeasti.

2. Monikulttuurisuus ja maahanmuuttajat

Suomessa on monen muun eurooppalaisen maan tapaan reagoitu EU:n integraation ja globalisaation mukanaan tuomiin muutoksiin osittain kielteisesti ja ennakkoluuloisesti. Samaan aikaan, kun lukuisat järjestöt ja viranomaiset puhuvat monikulttuurisuuden ja erilaisuuden rikkaudesta, muukalaisvastaisuus ja oikeistopopulismi kasvattaa suosiotaan jopa politiikassa. Käsittämättömän moni suomalainen luulee edelleen, että on olemassa ihmisrotuja. Ennakkoluulot ja syrjivät asenteet johtavat myös näkyvään rasismiin. Rasistiset rikokset, kuten pahoinpitelyt ovat viime vuosien aikana lisääntyneet selvästi. Rasismin ja muun syrjinnän vastustamiseksi kaivataan uusia lähestymistapoja.

Perinteinen biologinen rasismi on osittain väistynyt ja saanut rinnalleen vaikeammin hahmotettavia syrjiviä rakenteita sekä kulttuurista rasismia. Ennakkoluuloja kuvaava kielenkäyttö ja ajattelu osataan peittää suvaitsevaisuuden kaapuun. Perinteisessä monikulttuurisuusajattelussa jokainen ihminen luokitellaan kuuluvaksi yhteen kulttuurin ja tavoitteena on, että eri kulttuurit eläisivät rinnakkain ja sopeutuisivat toistensa olemassaoloon.

Monikulttuurisuuspuheessa sana kulttuuri saa siis usein negatiivisen sävyn. Se on jotain erilaista ja vierasta. Ajatellaan, että on “meidän” oma kulttuuri, joka lokeroi meidät erilleen “muiden” erilaisista kulttuureista. Mutta mikä on suomalainen kulttuuri? Suomessa tuskin on olemassa mitään kaikki ihmiset kattavaa yhtenäiskulttuuria, joka muualta tulevien pitäisi omaksua.

Tästä kulttuuriajattelusta on otettava askel eteenpäin. On haastettava vanhanaikainen kulttuurikäsitys. Kulttuuri-käsite on avattava, ja on ymmärrettävä, ettei ole olemassa “meitä” ja “heitä”. Kulttuurit eivät ole yksiselitteisesti toisistaan irrallisia ja keskenään erilaisia. Ihmisten elämän eri osa-alueet liittävät ihmisiä useisiin eri kulttuureihin, jotka limittyvät ja sekoittuvat toisiinsa.

2.1 Maahanmuuttajapolitiikka

Maahanmuuttajapolitiikka on politiikkaa, jolla säädellään sitä, miten muualta Suomeen muuttaneita täällä kohdellaan : mitä palveluita ja koulutusta heille tarjotaan, missä puitteissa heidän kotiutumisensa Suomeen voi tapahtua.

Myös maahanmuuttajiin liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu ja siitä syntyvä ilmapiiri on nähtävä osana maahanmuuttajapolitiikkaa. Keskustelu muovaa yhteiskunnallista ilmapiiriä joko syrjivään tai vastaanottavaan suuntaan. Merkittävillä yhteiskunnallisilla keskustelijoilla, poliitikoilla, virkamiehillä ja medialla, on suuri vastuu siitä, millaisen sosiaalisen todellisuuden maahanmuuttaja kohtaa esimerkiksi taloyhtiössä, koulussa tai työpaikalla – tai sallitaanko maahanmuuttajalle edes mahdollisuutta päästä osaksi työpaikkakulttuuria. Jos maahanmuuttajaa kohdellaan ikuisesti maahanmuuttajana, hän ei ikinä pääse yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.

Useat oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet määräytyvät Suomessa kansalaisuuden perusteella. Tällä hetkellä oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa tai muualla Euroopassa kaikkien maahanmuuttajien kohdalla. Vasemmistonuoret vaatii, että maahanmuuttajapoliittiset linjat ja käytännöt otetaan aktiivisen poliittisen keskustelun piiriin pois viranomaisten päätösvallasta. Maahanmuuttajien aseman ja kansalaisuuden määrittelyyn on otettava mukaan maahanmuuttajat itse. Kaikille on annettava aito mahdollisuus aktiiviseen oman asemansa määrittelemiseen avoimen poliittisen prosessin kautta.

2.2 Viranomaiset

Useimmat ulkomailta Suomeen pyrkivät joutuvat tekemisiin Ulkomaalaisviraston (UVI) kanssa. Ulkomaalaisviraston toiminnassa on esiintynyt suuria epäkohtia eivätkä päätökset noudata ulkomaalaislain henkeä. Päätöksissä viranomaisen harkintavaltaa ei tunnuta käytettävän koskaan maahanmuuttajan hyväksi vaan säännönmukaisesti haitaksi. Koska päätösten perustelut ovat salaisia, viesti niiden epäoikeudenmukaisuudesta kulkeutuu useimmiten ainoastaan lähipiirille, ystäville, omaisille ja ehkä kansalaisjärjestöille.

Suomalaisille ulkomaalaisviraston mielivalta ilmenee useimmiten suomalaisen mennessä naimisiin EU:n ulkopuolelta tulevan ihmisen kanssa. Avioliittoa epäillään helposti niin sanotuksi lumeavioliitoksi, jolloin todistustaakka suhteen aitoudesta on parilla. Nöyryyttävissä tutkimuksissaan UVI tunkeutuu häpeilemättä suoraan ihmisen yksityiselämään tavalla, jota harva suomalainen osaa edes kuvitella.

Ulkomaalaisviraston toiminta pitää saada ulkopuolisen valvonnan alaisuuteen ja keskustelua viraston linjasta on heräteltävä. Myös poliisin toimintaan on kiinnitettävä erityishuomiota ja viestit poliisin epäasiallisesta toiminnasta esimerkiksi karkotustapauksissa tulee ottaa perusteelliseen tutkintaan.

Laajamittainen säilöönotto eli ulkomaalaisten henkilöiden vapaudenriisto loukkaa ihmisen perusoikeuksia. Suomalaisessa oikeuskäytännössä pelkkä henkilöllisyyden selvittäminen tai rikosepäily ilman syytteitä ei ole edes pidätyksen peruste vangitsemisesta puhumattakaan. Säilöönottokäytäntö on lopetettava ihmisoikeuksien vastaisena toimintana.

2.3 Turvapaikka ja oleskelulupa

Ulkomaalaisvirasto käyttää b-lupajärjestelmää lain vastaisesti hyväkseen myöntämällä tilapäisiä b-oleskelulupia ihmisille, joille kuuluisi lähtömaan epävakaan tilanteen perusteella pysyvä oleskelulupa. Ulkomaalaisvirasto perustelee tilapäistä lupaa sillä, että tilanne lähtömaassa saattaisi rauhoittua, jolloin karkotus voitaisiin panna toimeen. Tällainen b-lupa ei oikeuta muun muassa työntekoon tai kunnallisten palveluiden käyttöön, kuten koulussa tai terveyskeskuksessa käymiseen.

On sietämätöntä, että tilapäisiä oleskelulupia myönnetään turvapaikanhakijoille, joiden kotimaihin ei ole turvallista palauttaa hakijoita. Jatkuva pelko tulevasta karkotuksesta ajaa ihmiset vakaviin mielenterveysongelmiin, joihin he eivät kuitenkaan voi saada asianmukaista apua. Tällainen käytäntö asettaa kyseenalaisiksi b-luvan saaneiden ihmis- ja perusoikeudet.

Oikeus hakea turvapaikkaa on ihmisen perusoikeus, jonka kunnioittamiseen Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset. Se on taattava kaikille Suomeen tuleville, vaikka sitä edeltäisi maahantulo ns. laittomasti, turistiviisumilla tai millä tahansa muulla tavalla. Matkustusasiakirjojen ja henkilöllisyystodistuksen puute ei saa vaikuttaa turvapaikkapäätöksen ratkaisussa. Pikakäännytyksistä tulee luopua, koska ne vaarantavat turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa.

Myös Suomeen tulevien opiskelijoiden tilanne on ongelmallinen. He eivät saa viisumia ilman tuhansien eurojen pankkitalletuksia, joita he eivät kuitenkaan voi käyttää elämiseen opiskelun aikana, sillä talletusten olemassaolo voidaan tarkastaa koska vain. Opiskelun aikaista työntekoa on rajoitettu, joka vaikeuttaa itsensä elättämisen työnteolla. Tämä kannustaa monia ulkomaalaisia opiskelijoita tekemään töitä laittomasti. Ulkomaisille opiskelijoille on taattava kunnollinen työskentelyoikeus ja Suomeen jäämistä opiskelujen jälkeen on edelleen helpotettava.

2.4. Kotoutuminen ja työllistyminen

Maahanmuuttajille monet normaalin arjen asiat, kuten asunnon hankkiminen tai viranomaisten kanssa asioiminen ovat huomattavan vaikeita. Ongelmia aiheuttaa muun muassa riittävän kielitaidon, ohjauksen ja tiedonvälityksen puute. Monissa kaupungeissa maahanmuuttajille suunnattuja kielikoulutuksia ja muita hyödyllisiä kursseja saattaa olla riittävästi tarjolla mutta maahanmuuttajat eivät saa niistä tietoa. Erityisesti maahanmuuttajanaisten voi olla vaikea päästä opiskelemaan tai työskentelemään kodin ulkopuolelle.

Viranomaisten kanssa toimimisen helpottaminen on oleellista myös siksi, että huomattava osa maahanmuuttajista toimii yrittäjinä. Parhaiten viranomaisten kanssa toimiminen sujuu, kun eri viranomaisten koulutus maahanmuuttoasioista on ajan tasalla. Myös yrittäjyyttä tukevien organisaatioiden tulisi huomioida maahanmuuttajien suuri panos Suomen taloudelle ja yhteiskunnalle myös omissa toimintatavoissaan.

Jokaisen suomalaisen kunnan tulisi tehdä maahanmuuttajaohjelma, jossa maahanmuuttajien tilanteen parantamiseen etsitään keinoja yhdessä maahanmuuttajien itsensä kanssa. Vieraassa yhteiskunnassa omien asioidensa ajamiseen on hyvin vaikea tehdä aloitetta: on vastaanottavan yhteiskunnan velvollisuus varmistaa että maahanmuuttajien demokraattiset oikeudet toteutuvat. Kunnan on myös työnantajana korjattava mahdolliset syrjivät rakenteensa sekä rohkaistava alueen muita työnantajia arvioimaan toimintaansa maahanmuuttajaystävällisyyden kannalta. Tavoitteena tulee olla, että jokaisella työnantajalla on avoin ja johdonmukainen toimintamalli niin maahanmuuttajien kuin muidenkin vähemmistöjen suhteen.

Suomalainen ay-liike on usein joustamaton tiedostamaan maahanmuuttajien ongelmia. Tämä johtaa myös siihen, etteivät maahanmuuttajat aktivoidu ajamaan asioita ay-liikkeen kautta. Ammattiliitoissa on tämän takia luovuttava pelkkään työpaikkaan perustuvasta organisaatiorakenteesta ja tunnustettava maahanmuuttajat omaksi ryhmäkseen, joilla on työmarkkinoilla erityistarpeita. Jotta erityisryhmien ja vähemmistöjen ongelmat tiedostettaisiin ja edunvalvontaa heidän osalta saataisiin tehostettua, on ammattiyhdistysliikkeen organisaation mahdollistettava yli työpaikkojen tapahtuva ryhmäytyminen.

Monien maahanmuuttajien työllistymisen estää muualla hankitun koulutuksen tunnustamattomuus Suomessa. Muunto- ja täydennyskoulutusjärjestelmää pitäisi huomattavasti tehostaa, jotta maahanmuuttajien osaaminen saataisiin koko yhteiskunnan käyttöön. Maahanmuuttajien työllistymistä vaikeuttavat myös liioitellut kielitaitovaatimukset.

Maahanmuuttajilla on oikeus haluamiensa kulttuureiden harjoittamiseen ja siirtämiseen lapsilleen. Tätä on tuettava valtion varoin, esimerkiksi takaamalla perusopetukseen osallistuville opetusta omalla äidinkielellään. Kaikkien Suomessa asuvien tulee kuitenkin toimia Suomen lain puitteissa, eikä ihmisoikeuksia rikkovia tapoja, esimerkiksi tyttöjen ympärileikkauksia, tule hyväksyä.

Julkisessa päätöksenteossa tulee aina ottaa huomioon vähemmistöjen, kuten maahanmuuttajien, oikeudet. Maahanmuuttajien asema yhteiskunnassa on tunnustettava. Heitä on kannustettava valvomaan ja puolustamaan omia oikeuksiaan ja osallistumaan itse politiikkaan ja muuhun vaikuttamistoimintaan.

3. Sanasto

Aivovuoto
Kehitysmaissa varsin yleinen ongelma, jossa koulutettu väestö siirtyy länteen paremman elämän perässä, eikä ”jää rakentamaan kotimaataan”. Termi on ongelmallinen mm. siksi, että yksilön oikeuksia liikkua usein kyseenalaistetaan, samalla kun unohdetaan, että maahanmuuttajat lähettävät kotimaihinsa moninkertaisen summan rahaa kaikkeen maailman kehitysapuun nähden.

Akkulturaatio
Tilanne, jossa eri kulttuurien kohtaaminen vaikuttaa ihmisen identiteettiin, arvoihin ja käyttäytymiseen. Akkulturaatioasenteet eivät ole kokonaisvaltaisia, vaan voivat vaikuttaa vain yksittäisissäkin elämänalueissa. Henkilölle voi esimerkiksi olla hyvinkin luontevaa käydä keskusteluja ulkomaalaisten kanssa lähes yksinomaan englanniksi, vaikka vieroksuisikin anglosaksista viihdeteollisuutta.

Ankkurilapsi
Halventava nimitys lapsille, jotka tulevat turvapaikanhakijoina maahan ilman vanhempiaan. Mikäli lapselle myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa, hänellä on oikeus perheenyhdistämiseen eli saada vanhempansa ja muut alaikäiset sisaruksensa luokseen.

Assimilaatio
Eli sulautuminen, jossa oma kulttuuritausta hylätään ja yritetään omaksua enemmistökulttuurin piirteitä. Enemmistökulttuurin edustajien hyväksynnän tavoittelussa yhteydet oman kulttuurin jäseniin voivat heiketä tai jopa katketa. Assimilointi kotouttamispolitiikkana tarkoittaa mm. sitä, että kouluissa annetaan opetusta vain valtion virallisella kielellä.

Biologinen rasismi
Niin sanottu vanha tai tieteellinen rasismi tarkoittaa rotuoppia, joka jaottelee ihmisiä ryhmiin hierarkkisesti syntyperän ja geenien, eli ’rodun’ perusteella

B-lupa (Suomessa)
Tilapäinen oleskelulupa, joka annetaan turvapaikanhakijoille ”maasta poistamisen estymisen vuoksi”. B-lupa ei takaa perusoikeuksia kuten terveydenhuoltoa, koulutusta jne. Tilapäisen oleskeluluvan saavat myös määräaikaisessa työsuhteessa olevat ja opiskelijat.

Dublin-asetus
Se EU:n jäsenvaltio, jonka kautta turvapaikanhakija on EU-alueelle tullut tai jossa hänellä on perheenjäseniä tai joka on myöntänyt hakijalle viisumin, on velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemuksen. Turvapaikanhakijoilta otetaan sormenjäljet EURODAC-rekisteriin, josta tarkistetaan, onko turvapaikanhakija jo aiemmin hakenut turvapaikkaa jostain muusta maasta. Hakija palautetaan aina ensimmäiseen käsittelijämaahan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT)
Euroopan neuvoston alainen ylikansallinen tuomioistuin, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Euroopan neuvoston jäsenmaiden (46 jäsenmaata) alueella oleskeleva ihminen voi tehdä valituksen EIT:een koettuaan Euroopan ihmisoikeussopimusta loukatun kohdallaan ja käytettyään kaikki kansalliset oikeussuojakeinot. Ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ovat oikeudellisesti sitovia ja ne johtavat usein lainsäädännön tai viranomaiskäytännön muuttamiseen siinä maassa, jota tuomio koskee.

EY-tuomioistuin (EU:n tuomioistuin)
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on Euroopan unionin toimielin. Sen tehtävä on valvoa, että EU:n sopimuksia ja säädöksiä tulkitaan ja sovelletaan EU:n jäsenmaissa asianmukaisesti. Pelkästään EU-maiden kansalaisilla on mahdollisuus kannella EY-tuomioistuimeen tilanteessa, jossa EU:n perussopimuksia tai säädöksiä on rikottu.

Geneven sopimus
Pakolaisuuden edellytykset määritellään Geneven pakolaissopimuksessa , joka laadittiin 1951. Vuonna 1961 YK:n yleiskokous hyväksyi sopimukseen lisäpöytäkirjan, jossa täsmennetään pakolaisten asemaa. YK:n jäsenvaltiosta 145 on allekirjoittanut pakolaissopimuksen.

Pakolaissopimuksen keskeinen säännös on palautuskielto. Sen mukaan sopimusvaltio ei saa palauttaa pakolaista alueille, joissa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.

YK:n määritelmän mukaan esimerkiksi sotaa tai luonnonkatastrofia pakenevat eivät ole pakolaisia, eikä sukupuoleen perustuvaa vainoa tunnusteta sopimuksessa, mutta useissa maissa määritelmää on laajennettu ja pakolaisstatus myönnetään muillekin kuin henkilökohtaisen vainon kohteiksi joutuneille. Pakolaisstatuksen myöntää UNHCR esimerkiksi pakolaisleireillä tai viime kädessä kansalliset viranomaiset turvapaikkahakemuksen ja haastattelun perusteella.

Ihmiskauppa
Ihmisten kuljettamista ja myymistä hyväksikäyttötarkoituksessa esimerkiksi prostituutioon, pakkotyöhön tai elinten siirtämiseksi. Toisin kuin salakuljetuksessa, ihmiskaupassa uhri on houkuteltu, painostettu tai ryöstetty töihin ja alistussuhde tekijään jatkuu myös maahantulon jälkeen. Noin puolet ihmiskaupatuista on lapsia.

Ilmeisen perusteeton turvapaikkahakemus
Ulkomaalaisvirasto voi hylätä turvapaikkahakemuksen ilmeisen perusteettomana, muun muassa jos se olettaa hakijan käyttävän väärin turvapaikkamenettelyä. Nämä turvapaikanhakijat voidaan ns. pikakäännyttää eli heillä ei ole käytännössä oikeutta valittaa käännytyspäätöksestään.

Integraatio
Eli sopeutuminen, jolloin säilytetään oma identiteetti ja kulttuuri, mutta ollaan tasapainoisessa vuorovaikutuksessa muidenkin ihmisryhmien kanssa.

Karkotus
Maasta poistetaan henkilö, jolla on oleskelulupa, tilanteessa, jossa hän on syyllistynyt kyllin vakavaan rikokseen tai on ”käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle” tai ”on ryhtynyt tai on syytä epäillä ryhtyvän kansallista turvallisuutta tai Suomen suhteita vieraisiin valtioihin vaarantavaan toimintaan” tai henkilö, jolle ei myönnetä uutta oleskelulupaa.

Kiintiöpakolainen
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n kautta tuleva pakolainen. Kiintiöpakolaiset valitaan useimmiten pakolaisleireiltä. Suomi on sitoutunut ottamaan vuosittain joitain satoja kiintiöpakolaisia (750 vuonna 2006). Koko maailmassa on vain 17 maata, jotka ottavat kiintiöpakolaisia.

Kulttuurinen rasismi
Niin sanottu uusi rasismi keskittyy kulttuurirelativismiin ja liittää yksilöön kielteisiä ominaisuuksia heidän näennäisesti edustamansa kulttuurinsa perusteella, esim. islamilainen kulttuuri. Rasismi sanalla itsessään tarkoitetaan jompaakumpaa edellä mainituista tai molempia samanaikaisesti.

Käännytys
Maasta poistetaan henkilö siksi, ettei hänellä tullessaan ole viisumia tai oleskelulupaa eikä sitä hänelle myönnetä. Käännytyspäätöksestä voi valittaa, jolloin käännytys lykkääntyy kunnes valitus on käsitelty. Poikkeuksen muodostaa käännytys Dublin-asetuksen perusteella sekä ”ilmeisen perusteeton hakemus” -syyllä käännytettävät.

”Laiton” maahanmuuttaja
Ihminen ei voi olla laiton. Leimaamalla ihminen laittomaksi hänestä luodaan kuva oikeudettomana subjektina, jota saa aivan perustellusti hallita pakkokeinoilla, kuten säilytyskeskukseen sulkemalla, liikkumisenvapautta rajoittamalla ja vaikka epäämällä mahdollisuus koulutukseen tai terveydenhuoltoon.

”Laiton” pakolainen
Ihminen, joka hakee turvapaikkaa tai oleskeluoikeutta kansainvälisen suojelun perusteella, ei ole laiton vaikka olisi saapunut maahan laittomasti, esimerkiksi ilman virallisia matkustusasiakirjoja.

Maahanmuuttaja
Ihminen, joka syystä tai toisesta on siirtynyt oleskelemaan toiseen kansallisvaltioon.

Marginalisaatio eli vieraantuminen
Oman kulttuuritaustan torjuminen ja samanaikainen haluttomuus omaksua valtakulttuuria. Vieraantumisessa voi pudota kulttuurien väliin eikä hyväksyä kumpaakaan kulttuuria tai tulla hyväksytyksi kummassakaan.”

Oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella
Oleskelulupa voidaan myöntää, jos edellytykset turvapaikan antamiselle (henkilöön perustuva vaino) eivät täyty mutta turvapaikanhakijaa uhkaa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu kuten kidutus tai kuolemanrangaistus taikka hän ei voi sinne aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi palata.

Palautus kotimaahan
EU:ssa ei ole yhteisiä pelisääntöjä turvapaikanhakijoiden palautuksesta tai tuettuja paluuohjelmia niille, joilla olisi mahdollisuus palata kotimaahansa. Monissa maissa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita kehotetaan omin toimin poistumaan maasta ja katsotaan läpi sormien sitä, että he matkustavat toiseen maahan hakemaan turvapaikkaa tai jäävät maahan ”laittomiksi” maahanmuuttajiksi.

Pakolainen
Henkilö, joka on paennut kotoaan henkilöön perustuvan vainon tai yleisen turvattomuuden vuoksi. Pakolaiset voidaan jaotella maan sisäisiksi ja kansainvälisikti. Juridisesti termi pakolainen tarkoittaa henkilöä jolle on myönnetty turvapaikka jossain maassa tai pakolaisstatus UNHCR:n toimesta.

Pikakäännytys, nopeutettu turvapaikkamenettely (Suomessa)
Turvapaikkahakemus voidaan käsitellä nopeutetussa menettelyssä, jos hakija on saapunut turvallisesta alkuperämaasta, hakemus voidaan katsoa ilmeisen perusteettomaksi tai hakija on tehnyt uusintahakemuksen, joka ei sisällä uusia perusteita maahan jäämiselle.

Regularisointi
Oleskeluluvan takaaminen ”laittomalle” siirtolaiselle. Muun muassa Espanja on harjoittanut laajamittaista regularisointia eli on taattu oleskelulupa tms., joka turvaa siirtolaisten perusoikeudet. Tällöin leimaava kategorisointi ”laittomiin” maahanmuuttajat poistuu tarpeettomana.

Separaatio eli eristäytyminen
Vähemmistöryhmä korostaa omaa kulttuuritaustaa ja eristäytyy kanssakäymisestä valtaväestön kanssa. Eristäytyminen voi heikentää kykyä ja mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan.

Siirtolainen
Yleissana, joka kuvaa ihmistä joka syystä tai toisestaan viettää pidempää ajanjaksoa tai on pysyvästi asettunut asumaan maan johon hänellä on kansalaisuus ulkopuolelle esim. töihin, opiskelemaan tai pakolaisuuden vuoksi tms.

Suojelupoliisi, Supo
Suojelupoliisi antaa Ulkomaalaisvirastolle lausuntoja Suomeen pyrkivien ulkomaalaisten mahdollisesta vaarallisuudesta valtiolle. Supon lausuntoja perustellaan terroristien ja vakoilijoiden Suomeen pääsyn estämisellä. Ulkomaalaisviraston päätöksien perustelut, jotka perustuvat Supon käsitykseen ihmisen vaarallisuudesta, eivät ole avoimia.

Säilöönottokeskus
Vankilan kaltainen laitos, jonne suljetaan maahan tulevia ulkomaalaisia, joiden henkilöllisyys ja/tai matkareitti on epäselvä tai joiden epäillään ryhtyvän piileskelemään viranomaisia karkotuspäätöksen lainvoimaisuuden voimaanastumista odotellessa.

Turvallisten maiden lista
Vahvana elää käsitys, että Ulkomaalaisvirasto käyttää päätöstensä perusteena listaa turvallisista maista, joista tulevien turvapaikanhakijoiden hakemukset automaattisesti hylätään vaikka olisi näyttöjä vainosta tai epäinhimillisestä kohtelusta. Ulkomaalaisvirasto kieltää listan olemassaolon vaan ilmoittaa maan määrittelemisen turvalliseksi tapahtuvan ”vakiintuneen oikeuskäytännön kautta”.

Turvapaikanhakija
Henkilö, joka luovuttaa turvapaikanhakemuksen ja näin anoo pakolaisuutensa tunnustamista juridisesti ja kansainvälistä suojelua tämän statuksen perusteella tai oleskelulupaa suojeluntarpeen perusteella.

”Turvapaikkashoppailija”
Halventava nimitys turvapaikanhakijalle, joka saatuaan kielteisen turvapaikkapäätöksen yhdestä maasta, hakee turvapaikkaa toisesta maasta. Ilmiö on seurausta siitä, ettei EU:n jäsenmaissa ole yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa ja pakolaisten suojelun kriteerejä toteutetaan eri maissa hyvin eri tavoin. Ilmiön ehkäisemiseksi on kehitetty Dublin-asetus sekä EURODAC-sormenjälkirekisteri.

Työntekijän ja elinkeinonharjoittajan oleskelulupa (Suomessa)
Lupaa pitää hakea ensisijaisesti ulkomailta käsin. Lupaan vaaditaan työvoimaviranomaisen harkinta mm. työvoiman tarpeesta ja hakijan pätevyydestä sekä Ulkomaalaisviraston harkinta maahantulon yleisten edellytysten osalta.

Ilman työvoimapoliittista harkintaa Suomeen pääsevät työntekijän perheenjäsenet, yritysjohtajat, asiantuntijat, urheilijat, taiteilijat, tutkijat, uskonnollisten ja aatteellisten järjestöjen työntekijät sekä niin sanotut lähetetyt työntekijät eli ulkomaalaisten yritysten työntekijät.

Ulkomaalaisvirasto (Uvi)
Suomen maahanmuuttoviranomainen, joka myöntää oleskelulupia, ratkaisee turvapaikkahakemuksia ja vastaa Suomen kansalaisuutta koskevasta päätöksenteosta.

Ulkomaalaisvirastoa on kritisoitu voimakkaasti mielivaltaisista yksilön oikeuksia polkevista päätöksistä, UNHCR:n linjan vastaisista tulkinnoistaan eri maiden turvallisuustilanteesta sekä B-lupakäytännön ylläpitämisestä. Mikään ulkopuolinen taho ei tällä hetkellä valvo Uvin toimia tehokkaasti.

Vapaa liikkuvuus
Ajatus, jonka mukaan sallimalla kaikkien ihmisten liikkuminen valtioiden sisällä ja valtioiden välillä ilman kansalaisuuteen perustuvia rajoituksia, maailmasta tulee tasa-arvoisempi paikka.