Suomen kunnat tekevät datakeskusdiilejä, joilla taloutemme kiedotaan tekno-oligarkkien yhtiöihin. Vaikka MIT:n tutkimuksesta on käynyt ilmi että 95% yritysten tekoälyprojekteista epäonnistuu, datakeskushankkeita on suunnitteilla huimaava määrä ja kaasua painetaan lisää. Metsiä suunnitellaan hakattavaksi, maita myytäväksi, vesistöjä pilattaviksi, ja sähkön hintoja nostettavaksi. Kaikki tämä tehdään kiireellä ja ajattelematta, sillä “jos Suomeen ei rakenneta datakeskuksia, ne nousevat muualle”. Milloin “jos me emme suostu huonoihin ehtoihin, niin joku muu suostuu” on koskaan ollut kestävän investoinnin pohja? Ei koskaan.
Suomen valtio ja kunnat kiirehtivät jyrkänteeltä alas. Talouden tulevaisuus kiedotaan kuplaan, joka puhjetessaan uhkaa koko maailman talousjärjestelmän vakautta.
Tekoäly-yhtiöiden rahoittajien odottamien tuottojen ja yhtiöiden tekemän voiton välillä ammottaa valtava kuilu: on selvää, etteivät yhtiöt pysty lunastamaan ylimitoitettua arvoaan ja herkkää tilannetta pitää yllä yksinomaan markkinoinnilla luotu laajasti rahoitusmarkkinoihin ja yhteiskuntaan levinnyt hutera uskomus tekoälyn taianomaisuuteen. Tekoäly- ja datakeskusyhtiöt tekevät tappiota ja niiden arvosta sulaa satunnaisina päivinä satoja miljardeja euroja. Datakeskushankkeet eivät kaikkien sosiaalisten ja ekologisten ongelmiensa päälle ole edes kannattavia.
Suomi ei ole varautunut AI-kuplan puhkeamiseen. Kun kurssit romahtavat ja teknojättien hankkeet pysähtyvät seinään, lasku jää tavallisten suomalaisten maksettavaksi.
Päättäjien pitäisi olla datakeskuspäätöksissä kylmäpäisiä, eikä niellä pureskelematta kansainvälisten suuryhtiöiden lupauksia ja hataralla pohjalla olevia, ellei jopa täysin hatusta vedettyjä lukuja. Päätöksissä tulisi huomioida datakeskuksen yleishyödyllisyys, vaikutukset yhteisöihin, yhteiskuntaan ja luontoon, sekä pitkän aikavälin kokonaisvaikutukset. Datakeskusbuumi ei saa olla kuntapäättäjien uusi padelhallibuumi, tällä kertaa taloutemme kannalta aidosti katastrofaalisessa mittakaavassa.