Perheenlisäyksestä päättäminen on yksi isoimmista elämän kysymyksistä. Vanhemmat sukupolvet lähes yksinoikeudella ovat päättäneet hätääntyä, sillä syntyvyys Suomessa on
ollut jo pitkään laskusuunnassa ja Pohjoismaista heikoimmalla tasolla.
Itse olen ajatellut, että lapsi on tervetullut sitten kun käsissä on kokoaikainen, mielellään vakituinen työ ja hemmetin iso laina pankista omaa kotia varten. Sitten kun kaikki on
valmista. Omistusasunto ja kokoaikaduuni ovat kuitenkin entistä useammalle vain kaukainen unelma. Eläminen on kallista.
Matka taloudelliseen turvallisuuden tunteeseen on pidempi kuin koskaan, ja kun luottamus hyvinvointivaltioon on samaan aikaan koetuksella, ymmärrän hyvin, ettei riskejä haluta
ottaa. Miksi tuoda lapsi maailmaan, jos ei pysty takaamaan hänelle edes yhtä hyvää elämää kuin mistä itse on saanut nauttia?
Opiskeluaikana lapsia ei ilmeisesti ainakaan saisi hankkia, koska tavoiteajassa valmistuminen kärsii ja opiskelijanhan pitää asua halvasti solussa kiitollisena yhteiskunnan tuesta (ainakin jos on niitä uskominen, jotka haluavat siirtää opiskelijat pois yleisen asumistuen piiristä). Opintojen loppuun saattaminen ei myöskään ole itsestäänselvyys, sillä harvemmalla kolmekymppisellä on korkeakoulututkinto kuin aiemmin.
Lasten saaminen onkin jäänyt lähinnä meistä koulutetuimpien ja varakkaampien, siis hyväosaisten kontolle. Tämä on kirvelevän eriarvoista ja karua.
Ennen kaikkea lasten saaminen näyttää kuitenkin lipsuneen meidän nuorten ulottumattomiin. Suomalainen ensisynnyttäjä on jo keski-iältään 30. Perheen perustamisen mahdottomuus on niin vahvasti sisäistetty, että edes Vasemmistonuorten eduskuntavaaliohjelmassa ei käytännössä ole yhtään mainintaa lapsen saamisesta tai perheen perustamisesta.
Mikä lääkkeeksi? Minä en kirjoita syntyvyydestä siksi, että olisin huolissani Antti Rinteen ikäluokkien eläkkeiden maksusta. Kirjoitan aiheesta, koska yhä useampi meistä ei pysty elämään haluamallaan tavalla epävarman toimeentulon ja kallistuvien elinkustannusten vuoksi. Hyvinvointivaltiosta ja sen perusperiaatteista luopuminen, johon monet puolueet
näissä vaaleissa tähtäävät, tarkoittaisi entisestään tämän ahdingon syventämistä.
Lasten saamiseen liittyvä eriarvoisuus on kuitenkin pysäytettävissä. Puolustetaan yhdessä toimivia peruspalveluja ja tehdään parannuksia varman, riittävän toimeentulon
takaamiseksi jokaiselle. Puretaan samalla myös muita perheellistymistä haittaavia rakenteita esimerkiksi mahdollistamalla sijaissynnytykset, jotta nykyistä useammalla
sateenkaariperheellä olisi mahdollisuus lapsiperheen perustamiseen.
Turvataan mahdollisuus perheen perustamiseen kaikille rakentamalla Suomi, jossa kaikki on tarpeeksi valmista lapsen tuloa varten myös ennen kolmeakymmentä ikävuotta.
Artikkelin kirjoittaja: Minerva Skyttä.