Metsäjätti UPM:n koneet seisoivat 112 päivää – läpi suhdannehuipun, paperipulan ja Venäjän hyökkäyksen. Kyseessä on pitkäaikaisin yhtäjaksoisesti jatkunut lakko sitten vuoden 1955. Kannattiko UPM:n herrojen uhkapeli?
Pelin taustaa: Lokakuussa 2020 Metsäteollisuus ry ilmoitti, ettei se enää neuvottele yleissitovia työehtosopimuksia. Sen jälkeen metsä- ja paperialalla jokainen yritys on neuvotellut liittojen kanssa erikseen. Viime syksynä Paperiliitto solmikin useita yrityskohtaisia sopimuksia muun muassa Metsä Groupin ja Stora Enson kanssa. Paperituotteiden kasvanut kysyntä ja lupaava talouskehitys edistivät sovun syntymistä: patruunat halusivat pitää tehtaat käynnissä ja rahahanat auki. Vakauden varmistamiseksi oltiin valmiita palkitsemaan myös työntekijöitä yleistä linjaa noudattavilla palkankorotuksilla.
Mutta UPM:n kohdalla neuvottelut jumiutuivat: yhtiön neuvottelijat vaativat työehtoihin useita heikennyksiä, kuten ilmaisia talkootunteja, sekä halusivat solmia viisi liiketoimintakohtaista sopimusta yhden yrityskohtaisen sopimuksen sijaan. Näitä ehtoja eivät paperityöläiset nielleet ja lakko alkoi kirpakkana uudenvuodenpäivän aamuna. Harva osasi odottaa, että lakko kestäisi kauemmin kuin talvisota.
UPM:n herrat, etunenässä toimitusjohtaja Jussi Pesonen ja hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos, ovat vuosien ajan syyttäneet ay-liikettä vanhanaikaisuudesta, vallanhimosta ja jääräpäisyydestä. Työtaistelut ja duunarien ahneus kuulemma romuttavat Suomen kilpailukyvyn ja vievät leivän ahkeran pääomasijoittajan suusta. Kummasti UPM:llä on kuitenkin varaa seisottaa tehtaitaan arviolta 2–3 miljoonan euron päivähintaan, mikä tarkoittaa, että koko sotkulle tuli saldoa suunnilleen 230–340 miljoonaa euroa.
”Osakkeenomistajana alkaisin olla jo hieman huolissani”, kommentoi Helsingin Sanomien toimittaja tilannetta tammikuun lopussa. Helmikuussa eurooppalaisen painoteollisuuden edunvalvojat kehoittivat UPM:ää lopettamaan lakon pikaisesti, koska työtaistelu aiheutti paperipulan koko maanosaan. Paperin tuonti Venäjältä tyssäsi Ukrainan sotaan. Asiakkaat vetosivat pitkin kevättä UPM:n johtoon sovun saamiseksi. Lakkorintama piti pintansa ja lopulta sopu syntyi: ilmaistunnit torpattiin, palkallista työaikaa lisättiin ja UPM sai läpi tahtonsa viidestä toimialakohtaisesta sopimuksesta, jotka Paperiliiton vaatimuksesta säilyivät kestoiltaan samanpituisina ja sisällöllisesti verrattain yhdenmukaisina.
Edellä kuvatun perusteella UPM:n joustamattomuutta neuvottelupöydässä on vaikea selittää pelkkänä porvarin ahneutena – kapitalisti nimittäin ymmärtää rahan päälle. Samaan aikaan, kun muut paperitehtaat Suomessa tahkosivat tuohta tuoreilla työehtosopimuksillaan, jotka ne olivat solmineet Paperiliiton kanssa, UPM päätti polttaa pääomaa. Oliko siinä mitään järkeä?
Vaikuttaa siltä, että UPM:n johtokaksikkoa Pesosta ja Wahlroosia motivoi jokin muu kuin voitontavoittelun logiikka. Näiden herrojen toimintaa eivät ohjaa kapitalismin realiteetit, vaan ideologinen, jopa pakkomielteinen ay-vastaisuus ja usko isäntien saneluvaltaan. Pesonen ja Wahlroos näyttäytyvät irrationaalisina ja ylimielisinä kapitalisteina, jotka halusivat ehtoopäiviensä ratoksi käydä vielä viimeiseen painiin työväenliikettä vastaan.
UPM:n muu johto tai omistajat eivät ole ainakaan julkisesti kyseenalaistaneet johtokaksikon linjaa: Wahlroos tunnetaankin tiukkana ja autoritaarisena johtajana, joka ei siedä arvostelua ja vieroksuu demokratiaa. Diktatuurin heikkous on sen riippuvuus johtajasta – yksinvaltaisen johtajan tiedolliset tai henkiset puutteet voivat johtaa uhkarohkeisiin, irrationaalisiin tai virheolettamiin perustuviin päätöksiin ja käsissä on katastrofi – tämä pätee niin yrityksiin kuin valtioihinkin.
Osakeyhtiölaissa lukee, että yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa sen omistajille. Ovatko Pesonen ja Wahlroos siis rikkoneet lakia aiheuttaessaan UPM:lle satojen miljoonien eurojen tappiot?
Yhteystiedot:
Ava Dahlvik
0505019721
Maiju Salminen
Vasemmistonuorten työmarkkinapoliittinen jaosto