Vasemmistonuoret nostivat tällä viikolla kannanotollaan "Ei enää multimiljonäärejä!" julkiseen keskusteluun verotuspolitiikan, sekä varallisuuden uudelleenjaon ja sen mahdollisen toteuttamisen säätämällä omistuskatto yli viiden (5) miljoonan yksityisomistukselle Suomessa. Aiheen avaamiseksi on hyvä avata yksityisomistuksen käsitettä sekä kansainvälistä keskustelua varallisuuserojen tasaamisesta ja kestävämmästä taloudesta.
Kysymys: Mistä on kyse?
- Vastaus: Vasemmistonuoret julkaisivat tiistaina paljon julkisuutta saaneen veropoliittisen ulostulon. Taustalla on vuosittainen verotietojen julkaisu sekä viime vuosina kasvanut pyrkimys varakkailla piilottaa verotietonsa julkisuudelta. Verotietojen avoimuuden lisäksi Vasemmistonuoret vaativat varallisuuden uudelleenjakamista sekä omistuskaton säätämistä monimiljonääreille Suomessa. Vaikka ehdotus kuulostaa yllättävältä on nuorisojärjestön avauksessa käytännöllisestä kyse kohtuutaloudesta. Kohtuutalouden peruslähtökohtana on, että maapallon kantokyky luo reunaehdot, joihin talouden on sopeuduttava. Tavoitteenamme on vasemmistolaisen maailmankuvan peräänkuuluttama oikeudenmukaisuus sekä inhimillinen hyvinvointi talouskasvusta ja globaalista kilpailukyvystä riippumatta. Köyhyyden vähentämisestä puhuvat kaikki, mutta vain harva puolue on valmis puuttumaan äärimmäiseen varallisuuden kasautumiseen, joka tuottaa köyhyyttä. Kasvavat varallisuuserot kun ovat mahdollista vain laajojen ihmisryhmien köyhdyttämisellä. Tarvitsemme tästä syystä vahvempaa keskustelua varallisuuseroista, tulonjaon mekanismeista ja normeista myös Suomessa.
Kysymys: Mitä tarkoitetaan varallisuuden uusjaolla tai omistuskatolla?
- Vastaus: Varallisuus voidaan jakaa kahteen luokkaan, yksityisomistukseen sekä henkilökohtaiseen omistukseen. Yksityisomistuksella tarkoitetaan kaikkea omaisuutta (kuten maata, tehtaita ja raaka-aineita), jolla voidaan tuottaa ihmismassojen tarvitsemia hyödykkeitä. Henkilökohtainen omistus tarkoittaa yksilön henkilökohtaisten perustarpeiden toteuttamiseen tarvittavaa omaisuutta (kuten hammasharjoja tai kirjoja). Ainoastaan yksityisomistus tuottaa voittoa sekä kasvattaa sijoitusten kautta pääomaa. Keskustelu reilusta taloudesta keskittyy siten hammasharjojen sijaan kysymykseen siitä, onko kenenkään työn arvo tuhatkertainen muihin nähden - ja kuinka rakentaa superrikkaita hyödyttävän talousjärjestelmän sijaan ihmisten hyvinvointia vahvistava järjestelmä. Varallisuuden uudelleenjako sekä mm. Financial Times talouslehden peräänkuuluttama ‘kapitalismin nollaaminen’ on globaali avaus kestävämmän talouden kysymyksistä.
Kysymys: Miksi omistuskatto olisi hyvä juttu?
Vastaus: Omistuskatto on hyvä tarpeellinen asia vähintään kolmesta syystä.
-
Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, rikkaat eivät kannattele Suomea. Verokeskustelussa korostuu palkkatuloihin kohdistuva tuloverotus, mutta heikosta verotuksesta sekä kasvavasta omaisuuskuilusta harvoin puhutaan. Professori Anu Kantolan ja tutkija Hanna Kuuselan vuonna 2019 julkaistusta Huipputuloiset - Suomen rikkain promille tutkimuksesta käy ilmi, että suurituloisin promille suomalaisista maksaa tuloistaan veroa keskimäärin 34 prosenttia. Saman verran veroa maksavat noin 5000€ kuussa ansiotuloa ansaitsevat. Yhteiskunnan ylläpitäminen on siis keskituloisten harteilla. Tästä huolimatta rikkain kymmenys omistaa 47 %, eli lähes puolet kaikesta suomalaisten omaisuudesta.
-
Hyvinvointi syntyy yhteisestä vauraudesta, ei harvojen ökyrikkaudesta. Harva meistä tarvitsee miljoonia henkilökohtaiseen kuluttamiseen, mutta kaikki tarvitsevat terveyspalveluja, toimivat julkiset instituutiot, laadukkaan koulutuksen sekä perusturvan elämän heitellessä. Varallisuuden tasaisella jakautumisella rakennetaan kestävämpää yhteiskuntaa kaikille ja ehkäistään viime vuosikymmenien poliittisten kriisien ja populismin nousua. Varallisuuden uudelleenjaosta ja omistuskatosta on tästä syystä puhuttava Suomessa - ja veropohjan tulee olla mahdollisimman tiivis, jotta hyvinvointipalveluita voidaan ylläpitää, erityisesti kun työikäisen väestön osuus pienenee.
-
Varallisuuden kasautumisessa ei ole kyse vain rahasta, vaan myös vallasta. Vaikka kaikilla meistä ovat demokraattisessa järjestelmässä muodollisesti samat vaikutusmahdollisuudet, on rikkailla todellisuudessa paljon suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Kantolan ja Kuuselan (2019) tutkimuksen mukaan huipputuloisten, eli rikkaimman promillen osuus elinkeinoelämän järjestöjen hallituksissa on 46,3%. Varallisuuseroista osana politiikkaa sekä lobbausfirmojen ja yhä merkittävämmästä vaikutusvallasta päättäjien takana tuleekin puhua enemmän.
Kysymys: Kuinka suurta osaa ihmisistä Suomessa omistuskatto koskettaisi?
- Vastaus: Varallisuuden uudelleenjakaminen koskettaa viisi (5) miljoonaa ylittävän yksityisomistuksen tasaamista valtiolle tai kunnille. Lukumäärällisesti omistuskatto koskettaisi alle tuhatta henkilöä Suomessa ja samalla parantaisi viiden miljoonan ihmisen hyvinvoinnin edellytyksiä. Verohallinnon tiedoista selviää, että vuonna 2018 veronalaisia tuloja tienasi yli miljoonan edestä 963 henkilöä. Näistä huomattavasti pienempi määrä kuuluu monimiljonääreihin, jotka tienaavat kymmeniä miljoonia. Miljonäärien tulot myös koostuvat pääasiassa pääomatuloista, eli varallisuudesta, jota ei ansaita henkilökohtaisella työllä - miksi siis työtä tekevät ihmiset eivät voisi hallinnoida tuottamaansa varallisuutta? Kenenkään henkilökohtaisen työn arvo ei ole tuhatkertainen muihin nähden. Ilmastokriisin aikakaudella tarvitsemme vahvempaa työpaikkademokratiaa sekä sosiaalisen yhteisyrittäjyyden, kuten osuuskuntien tukemista suuryhtiökapitalismin sijaan. Yritykset sekä miljoonakiinteistöt tulee siirtää työntekijöiden ja paikallisasukkaiden hallintaan sekä suuret teollisuudenhaarat valtiolliseen omistukseen.
Kysymys: Miten turvaamme investointien pysymisen Suomessa, jos alamme verottaa rikkaita enemmän?
- Vastaus: Investoinnit ja rikkaiden verotus eivät liity toisiinsa. Viime vuosikymmenten rikkaiden veronkevennykset eivät ole johtaneet reaalitalouden investointeihin, vaan suurempiin pääomatuloihin ja osinkojen maksuihin. Rikkaiden kireämpi verotus päinvastoin mahdollistaisi sen, että valtio pystyisi finanssipoliittisilla toimillaan ohjata rahat sinne, missä niitä tarvitaankin eli yhteiskunnan ekologiseen jälleenrakentamiseen.
Kysymys: Mitä tilalle, eikö enää saisi rikastua?
- Vastaus: Menestyksen mittarit ja tavoitteet tulee ekologisen kriisin aikakaudella määritellä uudelleen. Varallisuuden uudelleenjaon filosofia alleviivaa, että emme tarvitse loputtomasti kasvavaa elintasoa ja ylikulutustaloutta, vaan parempaa elämänlaatua. Selvitäksemme menestyksen mittareiden tulee siirtyä yksityisestä rikastumisesta yhteisöjen hyvinvointiin. Laadukas elämä sisältää ihmisten ja ympäristön perustarpeiden täyttymisen - eli mahdollisuuden tehdä työtä, perusturvaa jokaiselle sekä yhteiskunnan ekologisen jälleenrakennuksen. Varallisuuden uudelleenjako parantaisi esimerkiksi pienyrittäjien asemaa sekä helpottaisi sosiaalisen yrittäjyyden tapoja, jotka tähtäävät toimeentulon takaamiseen pelkän voitontavoittelun sijaan.
Kysymys: Miten varallisuuden uusjako voidaan konkreettisesti toteuttaa?
- Vastaus: Tarkemmat varallisuudenjakomekanismit vaativat laajaa poliittista keskustelua, sillä mekanismien tarkoituksenmukaisuus edellyttää toimia sekä globaalisti että lokaalisti. Tarve konkretialle on ilmeinen, sillä nykykehitys tuottaa kasvavaa eriarvoisuutta sekä luonnon tuhotumista. Varallisuusveron käyttöönotto on hyvä alku sosiaalisesti kestävälle talousjärjestelmälle ja omistuskaton säätäminen yhdenvertainen keino tasa-arvoisemman yhteiskunnan turvaamiseksi.
Lisää talouden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristötietoisuuden yhteydestä löydät Vasemmistonuorten syksyn kampanjasivuiltamme ekosososialismi.fi. Toteutamme taloudesta kiinnostuneille nuorille myös valtakunnallisen ‘Mitä raha on’ koulutuksen marraskuussa. Tervetuloa siis ideoimaan tapoja oikeudenmukaiselle ja kestävämmälle tulevaisuudelle!
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja
Liban Sheikh