Viime kuussa Suomi sai Euroopan unionilta nuhteet puutteista vihapuheen kriminalisoinnissa. Komission mukaan Suomen lainsäädäntö ei ole riittävä rasistisen vihapuheen kitkemiseksi. Syytteiden nostaminen ei esimerkiksi ole mahdollista ilman vihapuheen kohteeksi joutuneen uhrin ilmoitusta. Myöhemmin helmikuussa uutisoitiin tapauksesta, jossa rasististen solvausten kohteeksi joutuneen Ylen somalinkielisten koronauutisten juontaja Ujuni Ahmedin jutun tutkintaa päätettiin olla jatkamatta.
Vastaavia esimerkkejä voisi luetella harmillisen monta. Edellä mainitut tapaukset ja vastaavat esimerkit puhuvat karua kieltä sekä suomalaisen oikeuslaitoksen kyvystä puuttua vihapuheeseen että laajemmin suhtautumisesta alati kärjistyvään kielenkäyttöön.
"Aktiiviset kansalaiset ovat demokratian ydin."
Ajatuspaja Alkio julkaisi muutama viikko sitten nuorten poliittista osallistumista käsittelevän tutkimuksen. Tuoreella tutkimuksella on pyritty kartoittamaan nuorten arvomaailmaa, politiikka- ja puoluekäsityksiä sekä rooleja kansalaisyhteiskunnassa. Vaikka osa nuorista on hyvin aktiivisia ja valveutuneita, tulokset tukevat jo pitkään jatkunutta keskustelua nuorten passiivisuudesta politiikassa. Viime kuntavaaleissa vain noin joka kolmas 18-24-vuotias nuori käytti äänioikeuttaan. Tämä on demokratialle haaste, sillä aktiiviset kansalaiset ovat demokratian ydin.
Intoa politiikkaan nuorilla kuitenkin tuntuisi olevan, mutta esteet yhteiskunnalliselle osallistumiselle kasvavat nuorten silmissä liian korkeiksi. Merkittävimmäksi esteeksi poliittiselle toiminnalle nuoret nimeävät haluttomuuden olla julkisesti esillä muiden arvosteltavana. Peräti 46% nuorista nimesi edellä mainitun suurimmaksi esteeksi yhteiskunnalliselle osallistumiselle. Samassa tutkimuksessa ilmeni, että jopa puolet nuorista kannattavat kovempia rangaistuksia sosiaalisessa mediassa ilmenevälle vihapuheelle.
Olemme tilanteessa, jossa keskustelu kärjistyy nopeammin kuin kerkeämme sanoa ”kärjistynyt keskustelukulttuuri”. Samaan aikaan juuri vihapuheen kasvulla on vaikutusta nuorten haluttomuuteen olla mukana politiikassa. Julkinen toimijuus on demokratian ehto, ja sen kokeminen esteeksi poliittiselle osallistumiselle nakertaa uskoa demokratian toimivuuteen.
Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuoden 2021 alussa Suomessa oli noin 960 000 15-29- vuotiasta kansalaista, eli Suomen väestöstä joka kuudes oli nuori. Tämänkokoisen väestöryhmän poliittinen passiivisuus on tulevaisuuden demokratialle haaste. Mikäli kuudennes väestöstä ei koe olevansa osallisia päätöksenteosta, jolla on ratkaiseva vaikutus heidän nykyisyyteensä ja tulevaisuuteensa, voidaan demokratian toteutuminen myös tässä mielessä kyseenalaistaa.
”Demokratia pysyy elävänä vain, jos ihmiset osallistuvat siihen.”
Sosiaalinen media on demokratialle sekä uhka että mahdollisuus. Somen merkitys poliittisen osallistumisen alustana sekä tiedonlähteenä on kiistatta kasvanut viime vuosina. Kääntöpuolena on vahvan anonymiteetin myötä vihapuheelle ja muulle asiattomalle kommentoinnille madaltunut kynnys. Sosiaalisen median tilan kasvaessa vihapuhe tulee todennäköisesti saamaan yhä enemmän tilaa. Tämän tiedon valossa nuorten kokema haluttomuus olla julkisesti esillä ja arvostelun kohteena on täysin ymmärrettävää.
Demokratia pysyy elävänä vain, jos ihmiset osallistuvat siihen. Tulevaisuudessa demokratiaa tulevat kannattelemaan nämä nuoret, jotka kokevat kärjistyvän keskustelukulttuurin huomattavaksi esteeksi osallistumiselle. Siksi Euroopan unionin moitteet on otettava vakavasti ja lainsäädäntö päivitettävä sellaiseksi, että vihapuhe voidaan kitkeä keskustelukulttuurista kokonaan. Tämä on eräs tapa, jolla voimme turvata demokraattiselle yhteiskunnalle olennaisen mielipiteidenvaihdon, jossa ei tarvitse pelätä joutuvansa vihapuheen uhriksi sekä samalla luoda uskoa nuorten omiin vaikutusmahdollisuuksiin yhteiskunnassa.
