Munkkiniemen puistotiellä tänään kulkenut saattoi ihmetellä, miksi helsinkiläisen kerrostalon seinustalle on tuotu hautakynttilöitä. Kävin itse ensimmäistä kertaa paikalla katsomassa katuun valettua muistomerkkiä. Kävi ilmi, että kerrostalon edessä sijaitsevat kivilaatat ovat jääneet paksun jään ja lumen alle piiloon - siitä huolimatta paikalla oli kynttilöitä ja kukkia. Tahdoin kukkien laskemisella muistaa tapahtumia, joita emme ole tahtoneet Suomessa muistella, mutta joiden emme saa koskaan antaa unohtua. Tällä paikalla asuivat Georg, Janka ja Franz Olof Kollmann. Kollmannien perhe pakeni Itävallasta Helsinkiin juutalaisvainoja. Georg ja Janka Kollmannin poika Franz Olof syntyi tuolloin Suomessa. Tämän ollessa puolitoistavuotias Suomen valtiollinen poliisi luovutti perheen Saksan Gestapolle. Heistä vain Georg selvisi hengissä.
Vuonna 1942 Helsingistä lähetettiin Tallinnaan ja sieltä eteenpäin Auschwitzin keskitysleirille kahdeksan juutalaispakolaista. Vain yksi natsi-Saksalle luovutetuista selvisi hengissä Euroopan juutalaisten kansanmurhasta, holokaustista. Luovutukset olivat osa Suomen liittolaisuutta kuuden miljoonan juutalaisen kansanmurhan toteuttaneen natsi-Saksan kanssa. Noin kaksi kolmasosaa eurooppalaisista juutalaisista murhattiin vuosien 1941 ja 1945 välillä. Myös laajempia luovutuksia Suomesta suunniteltiin, mutta Helsingin juutalaisyhteisön aktiivisuus sekä asiasta seurannut julkisuus estivät aikeet.
Sunnuntaina 27.1. on vainojen uhrien muistopäivä, jolloin ympäri maailmaa ihmiset hiljentyvät muistamaan holokaustin uhreja. Päivään kuuluu jälkipolvia velvoittava käsky olla ikinä enää sallimatta sen kehityskulun toistamista, mikä toisen maailmansodan alla johti lopulta ihmisten teolliseen joukkotuhontaan.
Antisemitististä väkivaltaista uhkaa nykyään edustavat fasistiset ideologiat ja järjestöt ISIS:in islamistisista salafisteista Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen uusnatseihin. Euroopassa juutalaisvastaisuus on jälleen nousussa ja sitä esiintyy myös Suomessa. Sen paremmin vasemmisto kuin oikeistokaan ei ole automaattisesti immuuni antisemitistiselle vihanlietsonnalle. Esimerkiksi viattomalta vaikuttava keskustelu netissä voi yhtäkkiä saada fyysisen ja väkivaltaisen olomuodon.
On arvokasta ja tärkeää, että Helsingin Vasemmistonuorten vuonna 2016 tukema juutalaisen seurakunnan esittämä aloite muistokivistä on toteutunut kolmen ensimmäisen stolpersteinin (“kompastuskivi”) osalta. Seuraavan viiden muistokiven valaminen on syytä aloittaa tästä vuodesta alkaen.
Jalkakäytävään valetut muistokivet tuovat toisen maailmansodan aikaisen joukkotuhonnan historian näkyväksi osaksi kaupunkikuvaa ja pysäyttävät ihmiset miettimään niiden kohdalla, miten saatoimme antaa tämän tapahtua. Toivon, että moni miettii myös, olemmeko todella oppineet tuosta ajasta - onko suhtautumisemme Suomesta turvapaikkaa hakeviin nyt inhimillisempi? Ymmärrämmekö, mihin kokonaisen kansanryhmän demonisointi lopulta johtaa?
Meidän ei tule enää koskaan antaa periksi antisemitistiselle tai millekään rasistiselle vihanlietsonnalle. Emme unohda emmekä anna anteeksi. Ei koskaan enää uutta Auschwitzia!
Henrik Jaakkola
Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja
