Marinin hallituskaudella on valmisteltu kielipoliittista ohjelmaa vähemmistökielille. Karjalaisessa yhteisössä on ollut isot odotukset ohjelmaa kohtaan, jotka tuntuvat romahtavan alas viikko viikolta. Syksyn 2021 aikana on järjestetty asiantuntijatapaamisia, joissa on ilmennyt muun muassa, ettei kielipoliittisessa ohjelmassa ei ole aikomuksenakaan nostaa esiin lainsäädännön tarkistamisen tarvetta. Tämä on tuhoisa linjaus koko karjalan kielen elvyttämiselle.
Meillä on jo hyviä esimerkkejä saamenkielten elvytyksen myötä, joita voitaisiin käyttää myös karjalan kielen kohdalla. On kuitenkin huomattava, että lähes kaikki saamen kielen elvytystoimet perustuvat lainsäädäntöön: oikeus oman kielen käyttöön virallisissa yhteyksissä (saamen kielilaki 1086/2003), oikeus omakieliseen varhaiskasvatukseen (varhaiskasvatuslaki 540/2018), oikeus omakieliseen perusopetukseen (perusopetuslaki 628/1998), omakielisen median kehittyminen (laki Yleisradio Oy:stä 1380/1993) ja mahdollisuus oppia saamen kieltä aikuisena intensiivisen kielikoulutuksen muodossa (laki Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta 252/2010). Perusta saamelaisten ja saamen kielten asemalle luodaan perustuslaissa, karjalaa ei mainita missään. Lainsäädännön tulisikin olla kaiken toiminnan pohjana, sillä vain ja ainoastaan sillä voimme taata pysyvän rahoituksen, joka tukee kielen oppimista ja identiteetin kehittymistä.
Asiantuntijoiden mukaan karjalan kielen elvyttämistyössä on otettava lain lisäksi huomioon ainakin seuraavat asiat:
1. Kaikenikäisten oikeus oppia karjalaa ja kehittää kielitaitoaan
2. Mahdollisuus monipuoliseen kielitarjontaan median ja kulttuurin alalla
3. Kielenelvytyksen turvaava pitkäjänteinen toimintasuunnitelma ja pysyvä valtionrahoitus.
Jos kielipoliittisessa ohjelmassa ei oteta huomioon vaatimusta lainsäädännön tarkistamiseksi, tulee olemaan miltei mahdotonta yrittää edistää karjalan voimaantumiseksi tarvittavia yhteiskunnallisia parannuksia. Tällöin karjalainen yhteisö jää taas vuosiksi poliittisten voimien asettamaan limboon.
Karjalan kielen elvyttäminen ei voi jatkuvasti perustua vain ministerin vuosipalkkaa pienemmille avustuksille ja yhteisön sisällä motivoituneille, erityisesti koulutetuille sekä maksukykyisille yksilöille. Kielipolitiikan tehtävänä on taata mahdollisuus oppia ja kehittää kieltä, aivan jokaiselle meistä yhteisön jäsenistä. Projektirahoituksilla ja pelkällä yksilön vastuulla uuvutamme koko yhteisön eikä se ole tehokasta kielen elvytyksen kannalta. Pelkkä poliittisten päättäjien periaatteen tasolla tapahtuva myötämielisyys ei merkitse mitään, lähinnä se jatkaa hiljaista sortoa, jota kansamme on kokenut pitkään.
Kielipoliittinen ohjelma ja siitä annetut asiantuntijalausunnot paljastavat sen, että karjalan kielellä ei tällä tahdilla ole tulevaisuutta Suomessa puhuttuna kielenä. Tuntuu uskomattomalta, että asiantuntijalausunnoilla ja tutkitulla tiedolla ei ole mitään merkitystä, kun puhutaan Suomen sortamista kansoista. Meidät on ja halutaan unohtaa, sillä selän kääntäminen on usein helpompaa, kuin omien virheiden kohtaaminen.
Vornain Maria eli Mari Ikonen
1. varapaginanvedäi, Huralistonuoret
1. varapuheenjohtaja, Vasemmistonuoret
