Puhutaan hetki karjalaisista. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta karjalainen? Luultavasti evakot, jotka Suomi otti niin suurin sydämin vastaan tai Pohjois- ja Etelä-Karjalan iloiset asukkaat. Ehkä myös ajattelet karjalaisten olevan yksi heimo hämäläisten rinnalla? Käydäänpä pari oikeaa faktaa nyt läpi.
Karjalaisista ei omana kansanaan hirveästi puhuta, muutamia aktiiveja lukuun ottamatta. Karjalaiset ovat kuitenkin oma kansansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Tietämättömyyden taustalla on valtion harjoittama assimilaatiopolitiikka, jolla karjalaiset haluttiin sulauttaa osaksi valtaväestöä. Assimilaatio- eli kulttuurien sulauttamiseen tähtäävään politiikkaan kuului karjalaisten syyttäminen venäläisyydestä, kulttuuristen ja kielellisten erityispiirteiden halveksunta ja karjalaisten olemassaolon kiistäminen omana kansanaan. Ei liene vaikea ymmärtää, miksi harjoitettu politiikka arpeutti kokonaisia sukupolvia sekä teki kielestä ja kulttuurista erittäin uhanalaisia.
Karjalankieliset ovat Suomen ainoa kotoperäinen väestönosa, jonka kielellisiä oikeuksia ei ole millään lailla huomioitu lainsäädännössä. Kuitenkin oikeudessa omaan kieleen ja kulttuuriin on kyse ihmisoikeuksista, yhdenvertaisuudesta ja yksilöiden henkisestä hyvinvoinnista. Kieltä ja kulttuuria ei kuitenkaan ole mahdollista turvata ilman lakimuutoksen takaavaa pysyvää rahoitusta. Karjalan kielen asema onkin tunnustettava muiden vähemmistökielten rinnalla sekä kirjattava perustuslakiin.
Karjalan kielen aseman kirjaamisessa perustuslakiin on rahoituksen lisäksi muitakin hyviä puolia. Karjalan kielen ja kulttuurin elvytystyön on oltava yhteydessä myös koulutusjärjestelmään. Kielen opetuksen täytyy tapahtua julkisten koulujen opetussuunnitelmien kiinteänä osana ja kieltä pitää opettaa nimenomaan julkisissa kouluissa kiinteänä osana opetussuunnitelmaa ja samalla yhteiskunnan tietoisuutta karjalaisista pitää lisätä. Tähän tehokkaita keinoja on esimerkiksi karjalaisten historian ja nykytilan käsittely koulussa ja Ylen karjalankielisten palvelujen laajentaminen.
Perustuslain muuttaminen voi tuntua raskaalta prosessilta, mutta se ei saisi tulla tasa-arvotyön esteeksi. Me tarvitsemme karjalan kielen ja kulttuurin elvytystyötä, elvytystyö tarvitsee turvattua rahoitusta ja rahoitus lainsäädäntöä. Nämä toimet eivät ole suuria tai kalliita, mutta niillä on polttava kiire. Suomen assimilaatiopolitiikka on tehnyt valtavaa tuhoa karjalan kielelle ja kulttuurille. Nyt on viimeinen hetki korjata vääryydet.
Mari Ikonen
Varapaginanvedäi, Huralistonuoret
