Elinvoimainen Suomi koostuu erilaisista alueista: erikokoisista kaupungeista, taajama-alueista ja maaseudusta sekä tietysti erämaa- ja muista alueista, joilla ei ole kiinteää asutusta. Näillä alueilla on erilaisia tarpeita ja ne hyödyttävät ja hyödyntävät toisiaan eri tavoin. Alueet keräävät tuloja verottamalla niillä asuvia ihmisiä ja yrityksiä, ja koska tämä verokertymä vaihtelee suuresti, tasataan alueiden välisiä eroja valtionapujärjestelmällä. Tällä on tarkoitus taata se, että kaikki suomalaiset saavat samat peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta.
Tällä hetkellä keskustellaan jälleen siitä, onko kannattavaa pitää koko Suomi asuttuna. Kannattavuutta voi mitata monella tapaa – joskus se nähtiin tärkeänä maanpuolustuksen kannalta, nyt pääministeri Juha Sipilä uskoo sen tuovan Suomelle kilpailuetua. Vallitsevan käsityksen mukaan kaupungistuminen on asioiden luonnollisen kehityksen tulos.
Itse uskon, että hyvä aluepolitiikka lisää ihmisten onnellisuutta, mikä on jo itsessään arvokasta, kun kaikilla olisi mahdollisuus valita asuinpaikkansa sen mukaan, missä viihtyy. Jokaiselle paikkakunnalle ei voi tietenkään taata kaikkien alojen töitä, mutta jos tarjolla on edes jotain töitä tai etätyömahdollisuus, asuinpaikan valinta on teoriassa mahdollista.
Ääripäinä Keskusta ja Vihreät
Haja-asutusalueiden pitäminen elinvoimaisina ei välttämättä vaadi mitään kovin ihmeellisiä temppuja. En itse näe kepulaisten vimmaa hajasijoittaa virastoja ympäri Suomea pelkästään hyvänä asiana, varsinkin, kun samaan aikaan tehdään muita, haja-asutusalueita köyhdyttäviä päätöksiä.
Metsähallituksen pääkonttorin iskeminen Rovaniemelle ei paljon lohduta utsjokelaista, jos samalla koko tie- ja liikenneverkko yksityistetään, poliisien määrää vähennetään, pitkäjänteiseen tutkimukseen myönnettävää rahoitusta vähennetään, luonnonvarakeskus LUKE keskittää toimintansa jonnekin muualle, rajavartiolaitos vähentää henkilöstöään, poliisi vähentää henkilöstöään, Metsähallitus vähentää palkkaamiensa kesätyöntekijöiden määrää, posti siirtyy kauppiaan hoidettavaksi… Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin päätöksistä, jotka suoraan tai välillisesti vievät työpaikkoja sellaisista kylistä ja taajamista, joissa muutamallakin työpaikalla voi olla iso merkitys.
Suomi on arktinen maa ja meillä voisi ihan oikeastikin olla sillä saralla jotain annettavaa. Lapissa on tutkittu arktista luontoa yli 50 vuoden ajan Turun yliopiston tutkimuslaitoksella Kevolla ja Helsingin yliopiston biologisella asemalla Kilpisjärvellä. Pitkäjänteinen tutkimustyö antaa korvaamattoman arvokasta tietoa luonnon sopeutumisesta ilmaston muuttuessa, mutta koska tutkimus ei ole lyhyellä tähtäimellä yliopistolain vaatimusten mukaisesti taloudellisesti kannattavaa, sitä ei voi jatkaa. Kun tutkimuksesta tingitään, menevät muut arktiset maat siinä vääjäämättä Suomen ohi, ja menetämme yhden Sipilän haaveilemista kilpailueduista.
Helsinkiläiseltä vihreältä, Hannu Oskalalta pääsi kummallinen aivopieru reaktiona pääministerin ulostuloon. Sipilän ja Keskustan Suomessa aluepolitiikkaa tehdään esimerkiksi hajasijoittamalla valtion virastoja ympäri Suomea samalla, kun palveluja karsitaan. Vastaavasti vihreässä Suomessa, mikäli puolueen linja on sama kuin Oskalan, on tulkintani mukaan yksi tai muutama kasvukeskus, joihin koko väestö pakotetaan asumaan, ja muu maa toimii jonkinlaisena virkistysalueena näille kaupunkilaisille.
“Trickle down” ei toimi aluepolitiikassakaan
Olen huomannut, että myös monet vasemmistolaiset ajattelevat kaupungistumisen olevan vääjäämätöntä. Minusta se on surullista. Itse kun en kaupungissa viihdy, mutta luultavasti se on tottumiskysymys. Jos ei paremmasta tiedä ja pitää vapautena mahdollisuutta valita, missä kaupassa tekee ruokaostoksensa, voi kai kaupungissakin olla ihan tyytyväinen.
Puheet koko Suomen pitämisestä asuttuna herättävät tunteita puolesta ja vastaan. Väitetäänpä jopa, ettei koko maa koskaan ole ollut asuttuna, mikä herättää kysymyksen asian määrittelystä. Väitettä on hankala perustella muuten kuin sillä, että koko maassa ei toki ole koskaan ollut sama asukastiheys.
Trickle down -teoria saa yllättävän paljon kannatusta myös vasemmistolaisten keskuudessa, kun puhutaan talouspolitiikan sijaan aluepolitiikasta. Sen ajatuksena on, että kun Helsinkiin pumppaa tarpeeksi rahaa, se sitten jotenkin mystisesti hyödyttää koko Suomea. Puhutaan katkeraan sävyyn siitä, miten Helsinki elättää muuta Suomea, vaikka asia ei nyt aivan niin yksinkertainen ole. Jos Helsingin irrottaisi muusta Suomesta omaksi itsenäiseksi kaupunkivaltioksi, jonka pitäisi tulla toimeen omilla luonnonvaroillaan ja resursseillaan, se tuskin pystyisi elättämään edes itseään – puhumattakaan, että vaurautta syntyisi jaettavaksi asti.
Kaikki politiikka on myös aluepolitiikkaa, koska se joko tukee alueiden kehitystä tai haittaa sitä. Vasemmiston lähtökohtana tulee mielestäni olla valinnanvapaus. Palvelut on järjestettävä niin, että ne ovat kaikkien saatavilla tavalla tai toisella, asuinpaikasta riippumatta.
Anni Ahlakorpi
