Tänä vuonna olen tutustunut itseeni. En sillä perinteisellä "mitä toivon elämältä" - tavalla, vaan sukelluksella omaan kulttuuriin. Kulttuuriin, joka osittain on aina ollut mukana ja kasvatuksessa, mutta joka on suurimmaksi osaksi häivytetty. Eikä vain sen takia, että vanhat tavat olisi muuttunut uusiin, vaan sen takia, että se vietiin multa, meiltä.
Mie olen karjalainen. Ja mie olen surullinen ja vihainen. Mie olen vihainen siitä, että multa on riistetty kieli ja kulttuuri. Mie olen vihainen siitä, että mie en ole ainut. Miut saa surulliseksi se, että meidän kieli kuihtuu, eikä kenelläkään tunnu olevan mitään halua elvyttää sitä. Mie olen surullinen, että ainoa asia johon karjalaisuus tuntuu Suomessa riittävän on olutpulloon ja kulttuurin omimiseen.
Mutta mie olen myös onnellinen. Mie olen onnellinen jokaisesta nuoresta, joka uskaltaa olla taas karjalainen. Mie olen onnellinen siitä yhteisöstä, joka meillä on. Onnellinen siitä, että tää yhteisö jakaa toisilleen perinnetietoutta, jota moni ei enää tiedä tai josta edelleen on hankala puhua. Mie olen onnellinen siitä, että saan olla karjalainen, vaikka se oli multa kerran ryöstetty.
Tällä viikolla vietetään karjalan kielen viikkoa ensimmäistä kertaa. Vuonna 2009, marraskuun 27. päivä, Tasavallan presidentti Tarja Halonen antoi asetusmuutoksen, jolla Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirjaa sovelletaan myös karjalan kieleen. Meidän olemassaolomme ja kielemme on siis tunnustettu viimeiset 11 vuotta. Äidinkielekseen karjalan on voinut merkitä vuodesta 2011. Parhaillaan valmistelussa olevassa kielipoliittisessa ohjelmassa karjalan kieli, joka on uhanalainen, pyritään ottamaan paremmin huomioon. Kieliaktivistit, kuten myös Vasemmistonuoret, ajavat karjalan kielelle omaa kielilakia, jolla kielen pitkäaikainen elvytystyö voidaan taata. Tätä toivon itsekin kaiken sydämeni voimalla.
Oma kulttuuri ja kieli on tärkeä osa identiteettiä. Kun ompelin ensimmäiset omat ruutat, itkin ilon kyyneliä ja hihittelin onnesta. Tätä kirjoittaessa olen joutunut useamman kerran pysähtymään pyyhkimään kyyneliä. Vaikka historiassa meidät on hävitetty, on meillä nyt mahdollisuus muuttaa niin nykyhetkeä kuin tulevaa. Meillä on mahdollisuus herättää kulttuurimme ja kielemme henkiin, toivotaan että saamme valtaväestön tätä tukemaan.
Kiitos jokaiselle karjalaisaktiiville, kiitos jokaiselle yhteisön, kansan, jäsenelle. Vaikka suurimman osan ajasta tuntuu, että "Karjala takaisin" on vain suomalaisten nationalistinen huuto, niin me karjalaiset voidaan ottaa meidän Karjala takaisin, sukupolvi sukupolvelta.
Hyviä karjalan kielen nedälii kaikile karjalazile!
#karjalankielielay #karjalankielieläy #karjalakse #karjalankielennedäli
