Osallistuin Vasemmistonuorten edustajana 20.–23.11. Ateenassa järjestettyyn Syriza-nuorten toiseen liittokokoukseen. Minun lisäkseni paikalla oli kansainvälisiä vieraita Irlannista Sinn Feinistä, Saksasta Solidista, Espanjasta Podemoksesta, Portugalista Blocosta, Italiasta Rete della Conoscenzasta (opiskelijajärjestö) ja Turkista HDP:stä.
Tilanne oli sikäli mielenkiintoinen, että syksyllä enemmistö Syriza-nuorten jäsenistä oli jättänyt järjestön johtuen Kreikan pääministeri Aleksis Tsipraksen hyväksymästä kolmannesta lainapaketista ja siten talouskuripolitiikan jatkamisesta. Arviot eronneiden määrästä vaihtelivat, puolueeseen jääneiden mukaan noin kaksi kolmasosaa jäsenistä jätti järjestön, ja eronneiden mukaan noin 80 prosenttia. Liittokokoukseen osallistumisen lisäksi tapasin myös henkilöitä, jotka ovat eronneet Syrizasta.
Lainapaketin sokki
Paikan päällä keskustelimme paljon talouskuripolitiikan jatkamisen merkityksestä. Syrizaan jääneetkin kertoivat avoimesti, etteivät pidä kolmannesta lainapaketista. Sopimuksen hyväksymisen takana oli kuitenkin pelko siitä, että jos Kreikka irtaantuisi nyt eurosta, johtaisi se suureen taloudelliseen notkahdukseen ja epävarmaan poliittiseen tilanteeseen, pahimmassa skenaariossa jopa sisällissodan kaltaiseen tilanteeseen.
Useampi Syriza-nuori kertoi minulle kyseessä olevan heille eräänlaisen välivaiheen: he seuraavat mihin tilanne kehittyy ja mahdollisesti jättävät puolueen, jos hallituksen tekemä politiikka muuttuu sellaiseksi, jota ei voi hyväksyä. Syrizan johtama hallitus joutuu toimimaan lainapaketin sen asettamissa rajoissa, mutta samalla pyrkii tekemään muutoksia, jotka eivät maksa. Se on muun muassa laillistanut samaa sukupuolta olevien avioliitot ja antanut Kreikan kansalaisuuden toisen polven maahanmuuttajille, jotka ovat tähän mennessä olleet paperittomia. Toisaalta esimerkiksi eläkkeistä joudutaan yhä leikkaamaan. Syriza pyrkii siihen, että kaikkein köyhimmät eivät joutuisi enempää leikkauksien kohteeksi, vaan ne sen sijaan koskettavat kaikkein eniten nyt keskiluokkaa.
Mitä tulee Syrizasta lähteneisiin, he jakaantuvat nyt pääasiallisesti kolmeen eri ryhmään. Kill t.i.n.a. (sanoista there is no alternative) -verkosto kokoaa yhteen talouskuripoliitiikkaa vastustavia tahoja. Toinen on radikaalivasemmistolainen liike ARK. Molemmat näistä tekevät yhteistyötä Kansallinen Yhtenäisyys -puolueen kanssa, mutta eivät ole mitenkään virallisesti osa sitä. Kolmas on entisten ”tsiprasmielisten” muodostama ryhmä, josta en tosin kuullut paljoa.
Moni on myös tällä hetkellä sitoutumaton. Lainaehtosopimuksen hyväksyminen oli monille sokki, ja he eivät heti perään halua liittyä uuteen liikkeeseen tai mikään nykyisistä ei ole sellainen, joihin he haluaisivat kuulua. Lainaehtosopimuksen hyväksyminen oli tietenkin pääsyy monien eroamiseen, mutta ei vain siksi, että he olisivat kaivanneet euroeroa. On koettu, että Syriza ja Tsipras ovat pelanneet ”poliittista peliä” ihmisten kustannuksella, ja että kaikesta lupaamastaan huolimatta he ainoastaan jatkavat edellisten hallitusten politiikkaa. Tapaameni Syrizasta eronnut toveri arvosteli myös Kansallista Yhtenäisyyttä ”vanhojen änkyröiden” puolueena, mutta samaan aikaan koki tärkeäksi, että Kreikassa on yhä talouskuria vastustava puolue.
Yhteistyön kaipuu
Molemmilta puolilta löytyi porukkaa, jotka kokivat, että hallittu euroero olisi ollut hyvä asia. Ongelma on kuitenkin se, että nykyisessä tilanteessa se on mahdotonta. Syriza-nuoret eivät tällä hetkellä pidä Kreikan euroeroa asiana, jota olisi syytä aktiivisesti ajaa sen epätodennäköisen luonteen vuoksi. Sen sijaan he pyrkivät tukemaan muita vasemmistopuolueita ympäri Eurooppaa, ja toivovat vasemmistohegemonian vahvistumista euroopanlaajuisesti.
Jääneiden ja eronneiden välillä on skismaa, ja molemmilta puolilta löytyy ihmisiä, jotka syyttävät toisia ”petturuudesta”. Syrizasta eronneet syyttävät puolueeseen jääneitä siitä, että he jatkavat nyt itse ennen arvostelemaansaa talouspolitiikkaa. Syrizaan jääneet taas arvostelevat eronneita siitä, että he luovuttivat, kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen.
Pelkkää riitelyä tilanne ei kuitenkaan ole. Syrizasta eronneet ovat entisiä tovereita, ja monilla on myös yhä ystäviä heidän joukossaan. Olikin mielenkiintoista huomata, kuinka Syrizaan jääneet toivoivat, että osa lähteneistä palaisi järjestöön, kunhan tilanne on hieman rauhoittunut, ja samoin moni eronneista toivoi, että loputkin eroaisivat. Kyse on tietenkin poliittisista kannoista, mutta myös siitä, että ihmiset kaipaavat yhdessä toimimista ja samalla puolella olemista.
Mitä tulee Vasemmistonuorten yhteistyöhön eri tahojen kanssa, olen itse sillä kannalla, että molempien puolien kanssa on toimittava. Syriza-nuorten kanssa se tulee auttamatta jatkumaan nyt perustettavassa Young European Leftissa, joten järjestön boikotoiminen olisi turhaa. Vaikka Syriza ei olekaan enää varsinaisesti talouskuripolitiikan vastainen puolue, löytyy nuorista monia, joiden uskon jakavan pitkälti samat kannat kanssamme. Tilannetta on kuitenkin seurattava, ja jos Syriza muuttuu puolueeksi, jonka politiikkaa emme mitenkään järjestönä voi hyväksyä, on suhteet arvioitava uudelleen. Syrizan hajoamisen jälkeen syntyneet liikkeet ovat pitkälti alkutekijöissä, eikä vielä tullut esiin mitään konkreettisia keinoja tukea heitä. Koen kuitenkin, että on ehdottoman tärkeää tukea talouskuripolitiikkaa vastustavia liikkeitä Kreikassa, ja tulevaisuudessa tähänkin tarjoutuu varmasti tilaisuus.
Itse liittokokous
Mitä liittokokoukseen tulee, arvioisin osallistujia olleen noin parisataa. Perjantaina koostui pelkästään avausseremonioista, mikä tarkoitti puheita Tsiprakselta ja meiltä kansainvälisiltä vierailta. Itse keskityin puheessani pitkälti Suomen tilanteen esittelyyn, ja siihen, miten se heijastelee euroopanlaajuisia ongelmia, kuten talouskuripolitiikkaa ja xenofobiaa.
Lauantaina alkoi itse varsinainen kokous, joka koostui jäsenten pitämistä puheista, joissa puolustettiin muutosesityksiä ja lisäyksiä poliittiseen ohjelmaan. Lauantaina keskustelimme muiden kansainvälisten vieraiden kanssa siitä, kuinka voisimme tehdä yhteistyötä, ja mitä yhteisiä ongelmia ja haasteita nuoret kohtaavat maissamme. Nuorisotyöttömyys ja koulutuksen saavuttamattomuus olivat useita maita yhdistäviä tekijöitä. Myös nuorten poliittinen epäaktiivisuus on ongelma.
Sunnuntaina kreikkalaiset lähinnä äänestivät ja me keskustelimme Young European Leftistä, kattojärjestöstä Euroopan vasemmistolaisille nuorisojärjestöille. Sunnuntai-iltana tapasin tosiaan myös erästä Syrizasta eronnutta ja nyt ARKissa toimivaa ihmistä, ja samoin erästä eronnutta, joka ei toimi nyt missään liikkeessä, ja keskustelimme tilanteesta heidän kannaltaan.
Kaiken kaikkiaan reissu oli todella antoisa, ja valotti Kreikan tilannetta minulle monelta eri kantilta. Oli tärkeää kuulla tilanteesta niiltä ihmisiltä, jotka todella ovat kokeneet kaiken tapahtuneen henkilökohtaisesti. Lisäksi loin kontakteja ei vain kreikkalaisiin, vaan vasemmistolaisiin toimijoihin ympäri Euroopan. Toivon, että näitä tietoja ja kontakteja pystytään hyödyntämään myös Vasemmistonuorissa tulevaisuudessa.
Pinja Vuorinen
Vasemmistonuorten hallituksen varajäsen
