Karjalohjalla järjestetyssä Vasemmistonuorten ja ay-nuorten vuotuisessa Tammitapaamisessa pohdittiin keinoja työntekijöiden vallan kasvattamiseksi Suomessa. Vedin itse tapaamisessa työpajan, jonka tuotoksena syntyivät seuraavat kolme aloitetta. 

  1. Vaadimme työntekijöille oikeuden lunastaa konkurssin tai lakkautusuhan alla oleva yritys tai yksikkö valtion takaaman lainan avulla.
  2. Yhteistoimintalaki on avattava! Yritysten osingosta tulee siirtää tietty prosentuaalinen osa työntekijöille perustettaviin rahastoihin, joiden avulla näiden on voitava hankkia yrityksensä vähittäin itselleen. Tämä antaa työntekijöille pääsyn yrityksen toimintaa koskeviin päätöksiin, liikesalaisuuksiin sekä muihin tekijöihin, jotka vaikuttavat työn teettämiseen ja tekemiseen.
  3. Työntekijöille on annettava yt-neuvotteluissa veto-oikeus tilanteissa, joissa tehtävistä päätöksistä ei vallitse yksimielisyyttä työntekijä-, työantaja- ja julkisen sovittelijaosapuolen välillä.

Aloitteet herättivät keskustelua netissä, esimerkiksi Vasemmistonuorten Facebook-seinällä on ollut poikkeuksellisen aktiivista kommentointia. Osa äänenpainoista on kriittisiä. Aloitteita syytetään muun muassa utopistisiksi. Tämä on hyvä asia.

Vaikka olenkin edellä olevien aloitteiden utooppisuudesta eri mieltä, on hyvä, että ne ovat saaneet huomiota. Vasemmistoa on menneinä vuosikymmeninä syytetty syvälle yhteiskunnan perustaan menevien aloitteiden puutteesta. Samanaikaisesti meistä merkittävä osa on syntynyt tai ainakin varttunut ja aikuistunut yhteiskunnassa, jossa tuloerot ovat kasvaneet, rahoitus- ja muiden toimialojen omistus siirtynyt ulkomaille.

Maailmantalouden vapautumisen vaikutukset ovat moninaiset, eivätkä yksinomaan kielteiset. On kuitenkin selvää, että suomalaisten työntekijöiden neuvotteluasema pääoman omistajiin ja heidän välikäsinään toimiviin yritysjohtajiin on heikentynyt kuluneen neljännesvuosisadan aikana. Tämä on tehnyt Suomesta entistä haavoittuvaisemman maailmantalouden kriiseille.

Suomessa tehtyjä liikevoittoja on 1980-luvun lopulta lähtien jaettu selvästi enemmän osinkoina kuin sijoitettu kotimaiseen liiketoimintaan. Viime aikoina moni yritys on tehnyt pääomakannastaan suurempia poistoja kuin sijoittanut uuteen pääomaan, uuteen tuotantoon ja uusiin työpaikkoihin. Samalla maailmantalouden heilahdukset ovat syösseet, toki muiden tekijöiden ohella, Suomen taloudelliseen kurimukseen, josta ei näy ulospääsyä.

Erityisesti vuosista 2007‒2008 jatkuneessa taantumassa on kärsinyt Suomen teollisuus. Tämä perustuu ennen kaikkea viennin supistumiseen. Kuitenkaan se, että joillakin yrityksillä on vaikeaa, ei kerro siitä, että niiden kaikilla yksiköillä menisi huonosti. Ennätystuloksia myös suhteessa sijoitettuun pääomaan takovien yritysten voi olla kannattavaa sulkea sellaisiakin yksiköitä, jotka itsenäisinä yrityksinä olisivat kannattavia. Tämä on yritysten itsensä näkökulmasta järkevää. Kuten tiedetään, ei kilpailu ole yritysten etu, vaan yhteiskunnan etu. Se kun ehkäisee monopoleja, kartelleja sekä vääristävää hinnoittelua. Niin sanotut luonnolliset monopolit ovat toki asia erikseen.

Kuitenkin tiedetään myös, ettei yksittäisen yrityksen etu ole aina sama asia kuin koko yhteiskunnan etu. Tähän näkemykseen pohjautuvat Tammitapaamisessa esitetyt aloitteet.

2. Valtaa työntekijöille, investointeja liiketoimintaan

Ensimmäisen aloitteen tarkoituksena on antaa tulevaisuus kannattaville yksiköille tai yrityksille, jotka näyttävät saneerauksen jälkeen elinkelpoisilta. Kuten todettua, jokin yksikkö tai yrityksen osa voi olla kannattava, vaikkei yritys kaikkinensa olisikaan, kun kannattavuutta mitataan suhteessa yksikköön sijoitettuun pääomaan ja yksikön osuuteen yrityksen kokonaiskustannuksista.

Aloitteen ajatuksena on, että valtio voisi harkita yhdessä työnantaja- ja tekijäosapuolten kanssa osallistumista sen itsenäistämiseen, mikäli työntekijät osoittavat halukkuutta yksikön toiminnan jatkamiselle. Valtion takaamalla, matalakorkoisella lainalla yksiköllä voisi olla mahdollisuus aloittaa elämänsä itsenäisenä yrityksenä ja taata mahdollisesti myös työpaikkojen säilymisen. Missään nimessä valtion ei tulisi kaataa rahaansa kannattamattomiin hankkeisiin.

2. Valtaa työntekijöille, investointeja liiketoimintaan

Toisen aloitteen ajatuksena on, kuten kahden muunkin, kasvattaa vähitellen työntekijöiden valtaa omaan työhönsä ja sitä kautta omaan elämäänsä. Vaatimalla yrityksiä sijoittamaan osa vuotuisesta osingostaan työntekijärahastoonsa voidaan saavuttaa kaksi lopputulosta.

Ensinnäkin sen kautta voidaan parantaa työntekijöiden pääsyä työpaikkojensa hallituksiin ja johtoryhmiin, työntekijöistä erillään tehtäviin strategiapäätöksiin sekä salattuun, mutta kuitenkin työntekijöitä koskettavaan tietoon.

Toiseksi sen kautta voidaan kannustaa yrityksiä sijoittamaan liikevoittonsa omaan pääomaansa osinkojen sijaan. Tämä tasoittaisi pitkällä aikavälillä tulo- ja varallisuuseroja ja lisäisi tasa-arvoa. Lisäksi se kannustaisi kehittämään kotimaista liiketoimintaa omistajien varallisuuden pönkittämisen sijaan. Työntekijöidensä omistamilla yrityksillä ei myöskään olisi välttämättä halukkuutta yrityksen kehittämisen kannalta haitalliseen osingonjakoon.

3. Oikeat motiivit neuvotteluihin

 

Kolmannella aloitteella pyritään silläkin kasvattamaan työntekijöiden päätösvaltaa yhteiskunnassa. Sen tarkoituksena ei ole, kuten jotkut ovat ehtineet väittää, jumittaa yhteistoimintaneuvotteluita. Sen sijaan sen tarkoituksena on velvoittaa työnantaja tarjoamaan yhteistoiminta- eli yt-neuvotteluiden ratkaisuesitykselle nykyistä selkeämmät ja yrityksen todelliseen tilaan perustuvammat syyt.

On huomattava, että aloitteessa hahmotellaan kolmannen, julkisen vallan edustajan tuomista mukaan yhteistoimintaneuvotteluihin sovittelijana tilanteessa, jossa työnantaja- ja tekijäosapuolten välirikko uhkaa katkaista neuvottelut alkuunsa. Tämäkin auttaisi tasapuolistamaan neuvotteluita nykyisestään sellaisissa yrityksissä, joissa työnantajapuoli harjoittaa sanelulinjaa suhteessa työntekijöihinsä.

Oletukset, jonka mukaan aloite johtaisi yhteistoimintaneuvotteluiden automaattiseen kariutumiseen, pohjautuu olettamukseen siitä, että työntekijäosapuoli ei ymmärrä yrityksen todellista tilannetta, vaan ajaa aina ja kaikkialla omaa, sokeaa etuaan. Antamalla työnantajaosapuolelle myönteisen pakotteen käydä läpi työntekijäosapuolen kanssa yhteistyössä yrityksen tilaa koskeva, keskeinen tieto nykyistä avoimemmin, parannetaan neuvotteluiden sujuvuutta.

***

Tällä tavoin kaikki kolme aloitetta tukevat toisiaan ja yhteistä tavoitetta työntekijöiden vaikutusvallan kasvattamiseksi yhteiskunnassa. Ne ovat samalla omalta, pieneltä osaltaan osa sitä aloitetta, jonka vasemmiston tulee ottaa aikamme eriarvoistuvassa yhteiskunnassa.

Tänä vuonna tulee täyteen 50 vuotta Rafael Paasion aloittamasta yritysdemokratiahankkeesta Suomessa. Mikäli Vasemmistonuorten tekemät aloitteet ottavat tuulta alleen, nähdään varmasti kumpi – harvojen käsiin kasautunut omistaminen vai yhteiskunnan jäseniä hyödyttävä työnteko – on tärkeämpää. Työ on yhteiskunnassa pakollista. Se, millä ehdoilla ja kenen etu edellä sitä tehdään, on toinen kysymys.

Saska Heino
Vasemmistonuorten hallituksen jäsen