Lokakuun kuudes päivä 2021 vietettiin kansainvälistä cp-vammaisten päivää. Lue Vasemmistonuorten vammaispoliittisen työryhmän jäsenen Mika Lemisen kirje liittyen vammaisuuteen ja vammaisten liittolaisille esitettyihin toivomuksiin. Kirjeen toisessa osassa julkaistaan Vasemmistonuorten vammaispoliittisen kampanjan puheenjohtajan Mikko Hietalan vastine Lemisen kirjeelle.
Vammaisten liittolaiset, tehkää edes jotain!
Moro Mikko! Tänään on kansainvälinen CP-päivä, ja mä oon väsynyt. Väsynyt siihen että vammaisena aktivistina joutuu yleensä asemaan, jossa on pakotettu yksinomaan ajamaan omia ja muiden vammaisten oikeuksia, koska vammattomat liittolaiset eivät itse tee paljoakaan vaan valitsevat lähes aina keskittyvänsä johonkin muuhun poliitiikan alueeseen. Olen väsynyt keskusteluihin vammattomien liittolaisten kanssa, joissa liittolainen tsemppaa ja myötäilee vammaista mutta keskustelu ei johda mihinkään konkreettiseen, koska liittolainen voi valita olla edistämättä aihetta. Olen kyllästynyt myös Vasemmistonuorten vammaispoliittisen kampanjan viestintähommiin, koska vaikka aihe on tärkeä, niin kampanjatiimimme on turhan pieni ja yksilöille kasautuu aivan liikaa hommia. Tämä onkin viimeinen kirjoitukseni kampanjaan liittyen.
Sama mekanismi liittyy yleisesti muihinkin vähemmistöjen oikeuksiin. Ruskeilta ja rodullistetuilta aktivisteilta vaaditaan työtä antirasismin eteen. Transaktivistit ajoivat kovalla duunilla #OikeusOlla kansalaisaloitteen kampanjan maaliin, sillä lasten oikeuksia ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa transalain uudistus junnaa paikallaan . Ja samalla toimintakyvyltään se kaikkein vaihtelevin vähemmistö eli vammaiset pakotetaan ajamaan omia oikeuksiaan vain siksi että liittolaiset voivat valita olla toimimatta tai eivät jaksa ottaa vammaisten asioista selvää. Aivan liian usein olen kuullut vammattoman kieltäytyvän ottamasta vammaispolitiikkaan kantaa käyttäen argumenttia “koska en tiedä aiheesta tarpeeksi”. Epävarmuuden takana ei tule kuitenkaan piilotella.
En minäkään tiedä tarpeeksi! Väitän myös että vammattomalla liittolaisella on enemmän resursseja ottaa asioista selvää kuin vammaisilla, jotka ovat usein köyhiä, joiden vapaa-ajasta iso osa menee mahdollisesti kuntoutukseen ja jotka haluavat tehdä myös muutakin elämällään kuin aktivismia. Google on olemassa.
Väitän että vammattomalla feministiaktivistilla on enemmän kompetenssia selvittää ja postata vammaisten tyttöjen ja naisten oikeuksista kuin CP-vammaisella cismiehellä. Väitän että antifasistisilla aktivisteilla on enemmän kompetenssia ja henkisiä voimavaroja postata eugeniikan pimeästä historiasta liittyen vammaisuuteen. Väitän että ilmastoaktivistilla on enemmän kompetenssia postata ekokriisin vaikutuksesta vammaisiin henkilöihin. Väitän että ulkopoliittisilla eksperteillä on enemmän kompetenssia selvittää ja kritisoida Venäjän vammaispolitiikkaa. Miksi he eivät siis puhu näistä aiheista vaan minun ns. vammaisaktivistina muka pitäisi ottaa näistä kaikista asioista selvää?
En suostu enää. Aion jatkossa vähentää radikaalisti vammaisaktivismiani ja keskittyä muihin itselleni tärkeämpiin asioihin. Olen räppäri ja mun eka musavideo kuvataan lokakuussa. Samalla mun pitää lähettää lisää työhakemuksia jotta pääsen joskus palkkatöihin plus vapaa-ajan osalta mut valittiin juuri Etelä-Suomen Vasemmistonuorten hallitukseen varajäseneksi, jossa aion keskittyä piirin somen tekemiseen. Aika ei riitä kaikkeen ja kouluttaminen on työlästä.
Haastankin tän kirjeeni lopuksi vammattomat liittolaiset tekemään edes jotain vammaispolitiikan eteen. Koska itse olen kovin väsynyt. Ootko säkin väsynyt näihin juttuihin, Mikko? Hyvää CP-päivää sulle! Nähdään ehkä vanun liittarissa marraskuussa?
Terveisin,
Mika
Vasemmistonuorten vammaispoliittisen työryhmän jäsen
