Kansojen demokraattinen puolue, HDP, Halkların Demokratik Partisi, järjesti sunnuntaina 23.2.2020 puoluekokouksen, jossa se valitsi itselleen jälleen uusia johtajia ja nostatti yleistä taistelumielialaa. Kurdimielinen HDP on erittäin vainottu mutta merkittävä turkkilainen oppositiopuolue, joka kamppailee kurdien oikeuksien, ihmisoikeuksien ja suoran demokratian puolesta. Tästä hyvästä se saa myös kestää jatkuvaa viranomaisten vainoa. Tuhansia sen jäseniä viruu vangittuna, mukaan lukien puolueen entiset puheenjohtajat Selahattin Demirtaş ja Figen Yüksekdağ. Puolue on ollut viranomaisten hampaissa aina, mutta sen vainoaminen on kiihtynyt uudestaan Turkin vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen.
Reissu puoluekokoukseen Ankaraan oli nopea. Suomen kamaralta olin poissa yhteensä vajaat 45 tuntia. Tähän sisältyi matka Kiovan kautta Ankaraan ja takaisin sekä kaksi hyvin vähäisesti nukuttua yötä. Lauantai-illan saapuminen Ankaraan sisälsi vielä oman jännityksensä, koska yhteyshenkilölläni oli väärä puhelinnumero, oma puhelimeni ei aluksi toiminut eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, millainen ihminen minua olisi vastassa. Hämmennys kesti onneksi varsin rajallisen ajan.
Poliisirivistöjen takana
Reissu oli lyhyen lisäksi intensiivinen. Sunnuntaina hotellilta poistuttiin klo 9 kohti puoluekokouspaikkaa. Kansainvälisiä vieraita kuljettanut bussi jätti meidät vajaan kilometrin päähän kokouspaikasta, jonne piti kävellä lukuisten poliisien tarkastuspisteiden lävitse, jolla jokaisella pääsi taputeltavaksi ja joissa jokaisella protokolla vaikutti muuttuvan. Ensimmäisellä tarkastuspisteellä pääsin lävitse ilman kummempia ongelmia. Toisella pisteellä poliisi äkkäsi minulla kynän (joka minulla oli jatkuvasti ollut kädessä), joka otettiin nopeasti pois. Samaten poliisi otti tarkasteltavaksi mukanani olleen Vasemmistonuorten lipun, jota hetken ihmeteltyään hän päätti, ettei sitä saisi ottaa mukaan. Lippu piti jättää koruttomasti tienposkeen. Tästä huolimatta seurueeseen kuulunut kreikkalaisen Syrizan edustaja säilytti kyllä lippunsa ja havaitsin kokouspaikalla myös merkittävän määrän kyniä ihmisten hallussa. Kolmannella tarkastuspisteellä taas seurueen ruotsalainen jäsen lähestulkoon menetti mukanansa olleen nuuskan. Vasta tämän kolmannen pisteen jälkeen poliisit näyttivät kiinnostuneen ihmisten laukuista, joita alettiin syynätä. Neljännen poliisirivistön jälkeen pääsimme kokouspaikalle.
Yleiskuva stadionista aivan kokouksen alussa
Kokouspaikkana toimi valtava urheilustadion, joka oli ääriään myöten täynnä ihmisiä. Sisäpuolella istui ja seisoi tuhansittain ihmisiä, jonka lisäksi ulkopuolella parveili vielä joitakin satoja. Saavuimme paikalle juuri kokouksen alkaessa ja stadionin sisälle astuessa korvat täytti tapahtuman juontajien vahvistettu ääni, yleisön valtavat suosionosoitukset sekä taustalla pauhannut musiikki. Niin kansainvälisten vieraiden katsomossa kuin permannolla ihmisiä parveili edestakaisin; hyppeli katsomoista alas, kiipesi takaisin ylös, liivillisten järjestäjien yrittäessä edes jonkin verran kaitsea touhukasta yleisöä. Turkiksi ja kurdiksi pidetty kokous tulkattiin muunkielisille niin ja näin toimineilla langattomilla kuulokkeilla.
Siinä missä suomalaiset puoluekokoukset käydään siististi auditorioissa tai työskentelyn mahdollistavissa kokoussaleissa, oli HDP:n puoluekokous suuri spektaakkeli, jota rytmittivät niin poliittiset palopuheet kuin dramaattiset videopätkät. Kokous alkoi puoluekokouksen puheenjohtajiston valinnalla, jonka jälkeen kuultiin aiemman puoluejohdon puheita. Myös vankilassa olevat Demirtaş ja Yüksekdağ olivat lähettäneet kokoukseen viestinsä. Kokouksessa nähtiin myös uskomattoman mahtipontinen filmi, jollaista olisi liki mahdoton kuvitella suomalaisen puoluekokouksen ohjelmaan. Valtavilta kankailta esitettiin filmi, jossa vuorottelivat räjähdykset, kärsivät ihmiset sekä puolueen marttyyrit. Musiikkikin oli kuin toimintaelokuvan trailerista.
Myös kansainväliset vieraat saivat kokouksessa hyvin suuren roolin. Kaikki kansainväliset vieraat kutsuttiin tuhatpäisen yleisön eteen ja heidän nimensä sekä taustajärjestönsä luettiin koko kansalle ääneen. Puheita pitivät niin Euroopan neuvoston edustajat, Euroopan sosialistipuolueen edustajat kuin palestiinalainenkin delegaatio. Jälleen esitettiin myös filmi, jossa lukuisat länsimaiset ja Lähi-idän vasemmistopuolueet esittivät solidaarisuutensa HDP:ta kohtaan.
Kuva lavalta, kun kansainväliset vieraat kutsuttiin kokouksen eteen
Asiaosuuksien välissä alkoi yllättäen taas pauhata tanssimusiikki. Valot pyyhkivät stadionin seiniä, laserit viuhuivat ja ihmiset ryhtyivät permannolla tanssimaan. Kokouksen jatkuva energisyys, jännittävyys ja kova tahti oli todella vaikuttavaa. Tanssiosuuden jälkeen alettiin käsitellä jäyhempään kokoustamiseen tottuneille tutumpia aiheita, kuten toimintakertomusta ja tilinpäätöstä. Tässä vaiheessa kuitenkin kansainvälisiä vieraita alettiin myös viedä takaisin hotellille, eikä turkkilaiseen puoluebyrokratiaan päässyt osalliseksi.
Kansainvälinen solidaarisuus
Kansainvälisiä vieraita varten oli vielä järjestetty illallinen hienossa Göksu-ravintolassa. Vieraita kokouksessa oli noin sata ihmistä noin kolmestakymmenestä maasta, Irakin Kurdistanista Australiaan. Hienon illallisen ohella kuultiin taas solidaarisuutta huokuvia puheita niin paikalliselta puoluejohdolta kuin vierailta. Lisäksi pääsin istumaan muiden pohjoismaisten vieraiden sekä parin armenialaisen vieraan joukossa. Tilaisuus oli vapaamuotoinen ja lähellä istuneilta ja puheista oli mahdollista kuulla monenlaista mielenkiintoista ja innostavaa. Monelle paikalla olleelle vierailu kokouksessa ei vaikuttanut olleen ensimmäinen, vaan solidaarisuus kurdien ja HDP:n asiaa kohtaan oli monelle jo vuosia kestänyt projekti.
Paikalla olleelta entiseltä Iso-Britannian europarlamenttiedustajalta sain kuulla, miten hän on ollut niin HDP:n puoluekokouksessa kuin vastustamassa vastikään avattua Hasankeyfin patoa Itä-Turkin kurdialueella, tukemassa nälkälakossa olleita poliittisia vankeja ja joutuneensa joskus myös pidätetyksi kerrottuaan hotellissa vastaanottovirkailijalle matkustavansa Diyarbakıriin, itäiseen kurdimaakuntaan. Vaikka aivan jokaisen tausta ei ollut näin värikäs, oli paikalla monia ihmisiä, joille solidaarisuus HDP:ta ja kurdeja kohtaan vaikutti olevan elämän mittainen intohimo. Tämä oli myös seikka, jota puolueen edustajat todella arvostivat.
Juuri tämän vuoksi se, että Vasemmistonuorten ja Vasemmistoliiton oli mahdollista lähettää edustaja kokoukseen, tuntuu todella tärkeältä. Turkin autoritäärinen hallinto vainoaa oppositiota rankasti, eikä tämäkään puoluekokous lopulta sujunut ilman viranomaisten painostusta. Tästä huolimatta puolue on täynnä aktiiveja ja kannattajia, jotka ovat valmiita riskeeraamaan turvallisuutensa, jotta joskus asia voisi olla toisin. Vaino tapahtuu olosuhteissa, joista jokainen myös lännessä on ainakin jokseenkin tietoinen. Voi vain kuvitella, miten rajua vaino olisi, jos muun maailman vasemmiston katse joskus kääntyisi Turkista pois.
Solidaarisuus on muutakin kuin vain käyntejä juhlaillallisilla, mutta ne ovat myös mahdollisuus tutustua niihin ihmisiin, jotka antavat itsensä työhön maailman parantamiseksi. Reissu antoi myös itselleni perspektiiviä tästä työstä ja entistä suuremman palon toimia vasemmistolaisen maailman edistämiseksi. Siksi olen myös tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että pääsin suomalaisena kokoukseen edustamaan!
Solidaarisuudesta
Jo vilkuillessani HDP:n puoluekokouksen ohjelmaa ennen reissua Ankaraan kävi nopeasti selväksi, että kokous eroaisi siitä, mihin Suomessa olen tottunut. Pääpaino näytti olevan eri tahojen palopuheissa. Tätä selittää osin HDP:n kokouskäytäntö, johon kuuluu pääasiallisen puoluekokouksen ohella myös valmistelevia kokouksia. Sikäläisellä puoluekokouksella vaikutti kuitenkin olevan virallisen byrokratian ohella myös toinen, hyvin merkittävä funktio: solidaarisuuden, taistelumielialan ja yhteisöllisyyden edistäminen.
Tämä näkyi lähes kaikissa kokouksen detaljeissa. Valtava yleisömäärä, loputtomina liehuvat liput, spektaakkelimainen ulosanti, upea rivi poliittisia puheita. Puoluejohtajien, niin entisten kuin nykyisten, puheissa valettiin uskoa puolueen missioon ja vannottiin, miten HDP on avainasemassa demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi Turkissa. Vaikka kuinka hallinto lukitsisi puolueen jäseniä vankilaan, ei vielä niin vangittujen kuin vapaudessa olevienkaan päättäväisyys työn edessä horjuisi.
Eurooppalaisten kansainvälisten vieraiden puheissa loisti ihailu ja tuki puolueelle, joka jaksaa vastoinkäymisistä huolimatta jatkaa kamppailuaan. Puoluetta kannustettiin jatkamaan tiellä, jonka maalailtiin olevan esimerkkinä jopa koko Lähi-idän demokratisoitumiselle. Lähi-idästä tulevat vieraat korostivat, miten HDP:n taistelu on heidän taistelunsa, sillä niin Palestiinassa kuin muuallakin Kurdistanissa ihmiset joutuvat elämään ahtaalla, sortohallintojen ikeessä.
Kaikkein eniten kokouksessa hämmästytti puhujien suorasanaisuus. Rehellisesti sanoen ennen reissua stressasin hyvinkin paljon mitä paikan päällä uskaltaa sanoa tai voinko joutua ongelmiin Suomessa harjoittamani aktivismin vuoksi. Huoli oli aivan turhaa, mutta en olisi voinut olla yllättyneempi, kun kokouksessa avoimesti vaadittiin Kurdistanin työväenpuolueen johtohahmon Abdullah Öcalanin vapauttamista. Useita kertoja pitkin kokousta yleisö intoutui huutamaan kurdilaisia sloganeita “Bijî Berxwedana Rojava”, “Jin, Jiyan, Azadi” ja “Bijî Serok Apo”. Kokouksen lomassa näytetyssä spektaakkelimaisessa filmissä niinikään välähti Öcalanin hahmo. Turkin hallintoa moitittiin avoimesti ja kovasanaisesti fasistiseksi.
Varsinaisia PKK:n, SDC:n, YPG:n tai YPJ:n tunnuksia ei kokouksessa ymmärrettävästi näkynyt, mutta tämä rohkeus oli minusta silti lähes typerryttävää. Täysin ilman hintaa tämäkään toiminta ei tullut, sillä kokouksen jälkeen Ankaran poliisi teki 15 ihmisestä pidätysmääräyksen juurikin Öcalanin videolla näkymisen vuoksi. Kokous vakuutti minut entisestään siitä, miten rohkeita ja taipumattomia kurdien asialla toimivat ihmiset ovat ennen kaikkea Turkissa ja muualla, missä toiminnasta voi joutua hyvin helposti ongelmiin. Se sai myös ajattelemaan, miten erilaista politiikan teko voikaan olla. Kun meillä väännetään sote-uudistuksesta ja työllisyysasteesta, on toisaalla kamppailun alla jopa oikeus puhua omaa kieltä ilman vainoa.
Tässä valossa oli myös helppo uskoa, miten paikallisten puoluetoimijoiden ilo kansainvälisten vieraiden paikallaolosta todella oli aitoa ja muutakin kuin vain kohteliaisuutta. Kun kesken kokouksen kansainväliset vieraat marssivat katsomosta lavalle, kulki jono hurraavan, kättelevän ja ylävitosia tarjoavan väkijoukon lävitse. Hetkellisesti tuntui, kuin harteille laskeutuisi valtava vastuu. Mitä minä puolueen ja nuorisojärjestön rivijäsenenä oikein voisin tehdä näiden ihmisten hädälle? Myöhemmin on täytynyt vain ajatella, että toivottavasti paljonkin.
Illallisella kuitenkin eräs entinen tai nykyinen puolueen puheenjohtaja myös muistutti, että ei HDP:lla ja kurdeilla niinkään ole tarvetta solidaarisuudelle. Sitä he ovat saaneet jo yllin kyllin. Sen sijaan he tarvitsevat aktiivisia tekoja, jotta Turkin hallitus voidaan painostaa demokratian tielle. Pelkkä hyvä tahto ei riitä fasistisen hallinnon edessä. Siksi toivonkin, että vierailuni seurauksena voin vähintäänkin edistää sitä, että suomalainen vasemmisto tekisi entistä kovemmin työtä sen eteen, että Suomi ja EU todella pohjaisivat politiikkansa niille arvoille, joita ne sanovat edustavansa: demokratialle, ihmisoikeuksille ja ihmisten itsemääräämisoikeudelle. Näille ei ole huutava tarve vain Turkissa, vaan myös muussa Kurdistanissa, Palestiinassa ja muualla.
Oskari Jokinen
Kansainvälisen toiminnan jaoston jäsen
Haluatko mukaan Vasemmistonuorten kansainväliseen toimintaan? Ilmoittaudu mukaan Kansainvälisen toiminnan jaostoon täällä!
