Valokuva Miikka Kortelaisesta lumisateessa.

Vaikka asumme tiiviimmin kuin koskaan, vaikka meidän on helpompaa pitää toisiimme yhteyttä digitalisaation myötä kuin koskaan, vaikka elintasomme on korkeampi kuin koskaan, olemme silti yksinäisempiä kuin koskaan aikaisemmin. Yli puolet 16–20-vuotiasta nuorista tuntee olonsa ainakin joskus yksinäiseksi. Noin joka neljäs työelämän ulkopuolella oleva työikäinen kokee olevansa yksinäinen melko usein tai jatkuvasti. Noin joka kolmas yli 65-vuotias tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi.

Ainakin minä törmään lähes päivittäin kokemuksiin yksinäisyydestä. On aina yhtä pysäyttävää lukea uutisia siitä, kuinka ihminen on ollut kuolleena jopa kuukausia, ennen kuin hänen poismenoonsa on havahduttu. On järkyttävää, kuinka yksin osa meistä joutuu elämänsä viettämään.

Sen lisäksi, että yksinäisyys on suurta inhimillistä kärsimystä ihmiselle itselleen, on se samalla myös merkittävä kansantaloudellinen kysymys, sillä yksinäiset käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti enemmän kuin muut ikäisensä. Ymmärtäähän sen, jokaisella meistä on tarve tulla kohdatuksi ja huomioiduksi, vaikka edes sitten sairaanhoitajan vastaanotolla.

Tässä ajassa, jossa elintasomme on yleisesti ottaen korkeampi kuin koskaan, meidän tulisi ensin kiinnittää huomio elintasomme oikeudenmukaiseen jakautumiseen mutta välittömästi sen jälkeen siihen, kuinka pitkään meidän on enää mielekästä tavoitella pelkästään elintason nousua sen kustannuksella, että elämänlaatumme kärsii? Hyvinvointivaltiona meidän tulisi kääntää katseemme siihen, kuinka elämänlaatumme olisi tulevaisuudessa entistä korkeampi, kuinka kenenkään ei tarvitsisi voida pahoin tai potea kipeää yksinäisyyttä.

Tarvitsemme muutoksen jokapäiväisessä arjessamme, jokaisen meitä täytyy ottaa vastuuta omasta lähiyhteisöstään. Tarvitsemme lisäksi myös järjestelmän joka palvelee tavoitetta elämänlaadun parantamisesta, tarvitsemme yhteiskunnan joka palvelee ihmistä. Meidän on pystyttävä turvaamaan järjestötoiminnan resurssit mutta yhteiskunnan tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, että olisi olemassa riittävästi palveluita, joiden keskiössä olisi yhdessäolo, kohtaaminen ja läsnäolo.

Miikka Kortelainen
eduskuntavaaliehdokas (vas.), Oulun vaalipiiri
Kajaani