Teksti on julkaistu alun perin jäsenlehtemme Astalon numerossa 1/2019. Teksti: Erika Nieminen. Kuvat: Iida Tukeva.
Miksi meidän pitäisi opiskella tulevaisuutta varten, jos planeetalla ei ole sitä?
Valmistautuminen perjantain 15.3. kansainväliseen ilmastolakkoon alkoi Hyvinkäällä jo edeltävänä keskiviikkona, jolloin järjestimme Hyvinkään seudun vasemmistonuorten kanssa työpajan mielenosoitukylttien valmistamiseksi. Ilmastolakkoon Hyvinkäällä oli odotettavissa n. 200 lasta ja nuorta vaatimaan elinkelpoista tulevaisuutta planeetallemme. Lakko oli onnistunut, eikä sosiaalisessa mediassa öyhöttäviä häirikköjä paikan päällä näkynyt, vaikka kovasti netissä jaksoivatkin puhua.
Hyvinkään ilmastolakkoon osallistui n. 180 ihmistä ja tapahtuma oli Hyvinkäällä 2000-luvulla järjestetyistä mielenosoituksista todennäköisesti suurin. Maailmalla lakkoiltiin yli 1900 paikkakunnalla. Eiköhän sekin kerro tarpeeksi asian tärkeydestä. Teimme selväksi, että vaadimme päättäjiltä tiukkaa ilmastopolitiikkaa ja emme suostu katsomaan sivusta, kun maapallo tuhoutuu. Twitter -keskusteluissa ja muissa sosiaalisissa medioissa ilmastoskeptikkojen päättömät kehotukset puiden istuttamisesta ja “ei ne Kiinassakaan” -argumentit saivat monen taistelutahdon yhä korkeammalle ja menettämään uskonsa lopullisesti setämiehiin.
Eniten keskusteluissa ärsytti se, että lakon tärkeyttä vähäteltiin ja sanottiin, että äänestämällä pystyy vaikuttamaan parhaiten. Toki äänestäminen on tärkeää, mutta nuorimmat ilmastolakkoilijat, minä mukaan lukien, ovat alaikäisiä ja näin eivät äänioikeutettuja. Mikä olisikaan meille parempi tapa vaikuttaa kuin järjestää kansainvälinen paljon keskustelua herättävä ilmastolakko? Niinpä, ei oikeastaan mikään.
Me olemme niitä, jotka elävät täällä vielä 50 vuoden päästä (jos maapallo siis ei ole täysin tuhoutunut). Vaikuttaminen lakkoilemalla ei ole turhaa, sillä voimme vielä ratkaista tilanteen. Me emme odota. Ilmastotekoja tarvitaan nyt. Nuorille on sanomattakin selvää, että näistä on pakko tehdä ilmastovaalit. Päättäjille ei. Siksi lakkoilemme. Pidämme ääntä niin kauan, kunnes sanomamme menee läpi.
