Tänään 5.6. Ele Aleniuksen syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Alenius tunnettiin omatahtoisena itsenäisenä ajattelijana. Hän oli valtiotieteen tohtori, tietokirjailija, kansanedustaja, ministeri ja vasemmistopoliitikko, joka uskalsi kulkea omia polkujaan. Hän oli aina demokratian ja humanismin puolella ja ajatteli, että sosialismi voi ja sen pitää olla demokraattista.
Alenius valittiin SKDL:n pääsihteeriksi vuonna 1965, jonka jälkeen hän toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1966–1977, SKDL:n puheenjohtajana 1967-1979 ja ministerinä valtiovarainministeriössä 1966-1970. Hänen teoksensa olivat aikansa radikaaleja ja itsenäisiä visioita suomalaisesta, demokraattisesta sosialismista, joka irtautui neuvostoliittolaisesta vaikutuksesta. Kirjat saivat ristiriitaisia vastaanottoja, mutta vahvistivat hänen asemaansa älyllisesti rehellisenä ja moraalisesti selkärankaisena poliitikkona.
Vaikka Ele Alenius vetäytyi julkisesta politiikasta jo 1970-luvun lopulla, hän jatkoi aktiivista osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun vielä pitkään. Eläkevuosinaan Alenius laajensi pohdintansa koskemaan ihmiskunnan ja maailman tilaa. Hän kirjoitti ydinsodan ja
ilmastonmuutoksen uhasta ja näki ihmiskunnan muutoksen mahdollistajana. Hän edusti sukupolvea, joka oli kokenut sodan ja jälleenrakennuksen, ja joka uskoi vakaasti koulutuksen, tasa-arvon ja rauhan aatteisiin.
Ele Alenius muistuttaa meitä siitä, että politiikka voi olla muutakin kuin taktikointia ja lyhytjänteisiä tavoitteita. Se voi olla sydämestä lähtevää yritystä rakentaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.
Ele Aleniuksen muistoa kunnioittaen.