Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide!
Pyeri säämi aalmugpeivi puohháid!
Šiõǥǥ saaʹmi meersažpeiʹvv pukid!
Tänään, 6. helmikuuta, vietetään saamelaisten kansallispäivää. Päivä juhlistaa saamelaisten ainutlaatuista kulttuuria, kieltä ja historiaa, mutta toimii samalla muistutuksena siitä, kuinka saamelaisten oikeudet, kuten itsemääräämisoikeus ja oikeus omaan kieleen, eivät edelleenkään toteudu riittävällä tavalla Suomessa.
Marinin hallituskauden aikana poliittista tahtoa saamelaiskäräjälain uudistukseen ei ollut, ja lain uudistus kaatui perustuslakivaliokuntaan. Tämä on vakava loukkaus alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta kohtaan. Nykyinen laki ei vastaa kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita eikä YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa julistusta. Saamelaiset ansaitsevat itse päättää siitä, kuka kuuluu heidän yhteisöönsä ja miten heidän asioitaan hallinnoidaan.
Saamelaiskäräjälain uudistus on välttämätön askel kohti yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Laki on saatava etenemään, ja on varmistettava, että Suomi ei jatka saamelaisten oikeuksien polkemista. Kansainväliset ihmisoikeuselimet, kuten YK:n ihmisoikeuskomitea, ovat jo toistuvasti huomauttaneet Suomelle nykytilanteen ongelmista.
Toinen keskeinen kysymys on saamenkielisten palveluiden saatavuus. Perusoikeuksiin kuuluu mahdollisuus saada palveluita omalla äidinkielellä. Tällä hetkellä saamenkieliset palvelut ovat kuitenkin vakavasti aliresursoituja. Monilla saamelaisalueilla esimerkiksi terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden saaminen saameksi on vaikeaa, mikä rikkoo kielellisiä oikeuksia ja vaarantaa palveluiden yhdenvertaisuuden. Tähän on saatava muutos.
Alue- ja kuntavaalit ovat pian ja nyt onkin syytä kysyä: miten varmistamme saamelaisten oikeuksien toteutumisen tulevaisuudessa? Onko hallitus valmis korjaamaan vuosikymmenten vääryydet ja kunnioittamaan alkuperäiskansan omaa ääntä? Vasemmistonuorille vastaus on selvä: saamelaisten oikeudet eivät ole mielipidekysymys vaan ihmisoikeuskysymys. Nyt on tekojen aika.