Hyppää sisältöön

Hyvää saamelaisten kansallispäivää!

Buori sámiid álbmotbeaivvi!
Šiõǥǥ säʹmmlai meersažpeeiʹv!
Pyeri sämmilij aalmugpeivi!
Hyvää saamelaisten kansallispäivää!

Tänään 6.2. vietetään saamelaisten kansallispäivää, jolloin juhlistetaan saamelaista kulttuuria ja identiteettiä. Juhlistamisen lisäksi on puhuttava vastuusta.

Joulukuussa 2025 julkaistu saamelaisten totuus- ja sovintokomission raportti tekee kipeän selväksi sen, minkä saamelaiset ovat tienneet ja sanoneet jo sukupolvien ajan: Suomen valtio on harjoittanut systemaattista sulauttamis- ja syrjintäpolitiikkaa, jonka seuraukset näkyvät  saamelaisyhteisöissä, kielissä ja kulttuurissa. 700 sivun mittaiseen raporttiin on koottu tietoa suomalaistamisesta saamelaisten itse kertomana. Raportissa käsitellään arkaluontoisia ja raskaita aiheita, kuten historiallisia vääryyksiä sekä järkyttäviä tapahtumia kuten itsemurhia, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Raportti ei ole vain historiallinen katsaus vääryyksiin, vaan poliittinen vaatimus vastuunkannosta.  

Ilman konkreettisia toimia anteeksipyynnöt ja juhlapuheet jäävät tyhjiksi. Syrjintä ja rasismi ei ole kadonnut mihinkään. Saamelaiset kohtaavat edelleen Suomessa monimuotoista ja rakenteellista syrjintää, joka ilmenee muun muassa vihapuheena, rasismina, maankäyttöpaineina ja kielellisten oikeuksien toteutumattomuutena. 

Komission valtiolle antamat suositukset on pantava täytäntöön viivytyksettä. Saamelaisten itsemääräämisoikeuden on toteuduttava käytännössä, ei vain periaatepuheissa. Tämä tarkoittaa saamelaisten oikeutta päättää itseään koskevista asioista, saamelaisten kielten turvaamista resurssein sekä maa- ja vesioikeuksien kunnioittamista taloudellisten intressien sijaan. Valtion velvollisuus on korjata aktiivisesti aiheuttamansa vahinko. 

Kyse on siitä, kenen ääni kuuluu ja kenen kustannuksella Suomea on rakennettu. Suomen valtion on tunnistettava että Suomi on perustettu kahden kansan maille: saamelaisten ja suomalaisten. Saamelaisten kansallispäivänä vaadimme, että valtio sitoutuu komission suosituksiin rahoituksella ja lainsäädännöllä. Todellinen sovinto ja luottamus ei synny odottamalla, vaan konkreettisilla teoilla.