Ira Vainikainen
Jo vuosikymmeniä ilmasto- ja ympäristökysymyksissä suuret saastuttajat ovat pyrkineet sysäämään huomion ja vastuun yksilöiden valinnoille. Sittemmin kuluttajakeskeisyyttä ja erilaisia hiili- ja materiaalijalanjälkilaskureita on ruvettu tarkastelemaan kriittisesti, ja ihan syystä: isoimpien ilmastovaikutusten osalta tavallisilla ihmisillä ei usein ole todellisia mahdollisuuksia valita paremmin.
On siis aika osoittaa syyttävä sormi tahoihin, joiden toimilla on oikeasti väliä. Ihmisten arjen suurimmat päästöt liittyvät liikkumiseen ja asumiseen. Takaa löytyvät kunnallisen päätöksenteon vakioteemat: paikallisen energiayhtiön toimet, kaavoitus ja liikenneratkaisut, joukkoliikenne lippuhintoineen sekä se, millaista asumista kuntaan rakennetaan.
Jos kaukolämpö tuotetaan hiilellä ja bussilla ei pääse töihin, ei valveutuneen kansalaisen motivaatiolla valita paremmin ole väliä. Kuntalaisten päästöjä ei saa kestävälle tasolle ilman ekologista arkea tukevaa poliittista päätöksentekoa. On siis kuntapäättäjistä kiinni, voivatko kuntalaiset laskea elämänsä päästöjä ja elää arkeaan planeetan asettamissa rajoissa.
Maankäytön ja liikenteen suunnitteluun tarvitaan kunnianhimoa ja 2020-luvulle sopiva tavoite: antaa mahdollisimman monelle suomalaiselle vapaus ja mahdollisuus elää arkeaan ilman yksityisautoilun pakkoa. Asumisen ja palvelujen sijoittelulla voidaan rakentaa uutta yhteisöllistä kylä- ja kaupunkielämää, jossa arjen asioita voi toimittaa kävellen ja kohdaten kanssa-asukkaita yksinäisen peltikopperossa istumisen sijaan.
Kuntapolitiikan klassikoiden lisäksi ilmastonäkökulman pitää ulottua kaikkeen muuhunkin päätöksentekoon. Kunnat vastaavat koulutoiminnasta ja nykyään myös työllisyyspalveluiden järjestämisestä. Myös niillä on vaikutusta asukkaiden arjen ilmastokestävyyteen ja valinnan mahdollisuuksiin.
Koulutusvastuun myötä kunnat ovat valtakunnallisesti merkittäviä joukkoruokailun järjestäjiä – kunnissa ruokitaan noin puoli miljoonaa peruskoululaista joka päivä. Päätöksellä lisätä kasvipohjaista ruokaa koululaisten lautaselle on siis moninkertaiset ilmastovaikutukset yksittäisen kuntalaisen omaehtoisiin ostopäätöksiin verrattuna.
Koulutukseen ja elinkeinopolitiikkaan liittyvillä päätöksillä taas on vaikutusta siihen, millaista osaamista ja palveluita kuntalaisilla on käytettävissään. Koulutetaanko korjaus- ja kiertotalousalojen ammattilaisia, tuetaanko kestävän arjen yritysten sijoittumista alueelle? Parhaillaan vallitsevassa korkean työttömyyden tilanteessa kunnilta tarvitaan panostuksia uusien vihreiden elinkeinojen vahvistamiseen.
Sen sijaan, että musertuisimme ilmastoepätoivon ja yksilökeskeisen ekosuorittamisen alle, vaaditaan yhdessä isoja ja aidosti vaikuttavia toimia. Ilmastovallankumous alkaa kunnista.
Artikkelikuva: Lotta Tuominen