Kaj Chydenius, poliittisen laululiikkeen isä, säveltäjä ja suomalaisen vasemmistolaisen musiikin uudistaja on menehtynyt 84-vuotiaana lauantaina 20. huhtikuuta. Kuusankoskella vuonna 1939 syntyneen Chydeniuksen ura kantaaottavan musiikin parissa alkoi sävellystyöstä Arvo Salon Lapualaisoopperaan (1966). Taiteilijan tuotanto puhuu puolestaan: poliittisten laulujen lisäksi Chydenius sävelsi pop-kappaleita, teatteri- ja elokuvamusiikkia, lastenlauluja, virsiä, kuoroteoksia, kamarimusiikkia, oratoriota sekä kabaree-esityksiä. Kenties merkittävimmän jälkensä suomalaisen kulttuurin historiaan hän jätti aktivoimalla kokonaisen uuden taiteen genren: kantaaottavan teatterin ja poliittisen laululiikkeen.
Chydeniuksen tuotantoa on usein yritetty jakaa kahteen kategoriaan: rakkauslauluihin ja poliittiseen musiikkiin. On kuitenkin selvää, etteivät nämä ole kaksi toisistaan irrallista teemaa, vaan kulkevat tiiviisti käsi kädessä.
“Eniten olen joutunut säveltämään, ja ehkäpä myös halunnut, yhteiskunnallisesti kantaaottavia, siis poliittisia lauluja. Rakkaus on elämää eteenpäin vievä, edistyksellinen tunne. En siis voisi säveltää poliittisia lauluja näpelöimättä aina väliin rakkauden kannelta”, säveltäjä kirjoittaa Kauneimmat rakkauslaulut -levynsä kansitekstissä. Toden totta – politiikka ei ole mitään ilman rakkautta. Rakkaus saa meidät rakentamaan parempaa maailmaa ja huolehtimaan toisistamme. Ajatus politiikan ja rakkauden yhteydestä on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Näinä aikoina on tärkeää rakentaa liikettä yhteisöllisyyden ja välittämisen pohjalta vastavoimana kurjistavalle ja ihmisvihamieliselle politiikalle.
Chydeniuksen musiikki on monella tapaa poikkeuksellista. “Olen sitä mieltä, että runossa on kaikki asia. Musiikissa on kyllä erilaisia ominaisuuksia, mutta asiaa ei koskaan. Ja vain asialla on merkitystä. Siksi runoilija on sankari ja säveltäjä vain sen runoilijan kaveri”, Chydenius totesi 80-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomille. Chydeniuksen sävellyksissä onkin luonnostaan sanomaa ja viestiä korostava pohjavire. On hankalaa kuvitella – niin hyviä, kuin sävellykset ovatkin – esimerkiksi kappaletta Sinua, sinua rakastan ilman Aulikki Oksasen sanoituksia. Toisaalta on hankala kuvitella sanoituksille mitään muuta yhtä osuvaa ja niiden merkitystä kantavaa sävelmää, kuin Chydeniuksen kynästä syntynyt lempeästi kadenssilta toiselle lipuva molliballadi. Tällainen sanoitusten ja sävellyksen saumaton yhteistyö on oleellista paitsi korvia hivelevän lopputuloksen, myös sanoman – rakkauden ja politiikan – välittymisen kannalta.
1960-70-luvuilla Chydeniuksen sävellystyöllä oli suuri merkitys nuorten yhdistämisessä aatteelliseen toimintaan ja vaikutustyöhön. Kappaleita kuunneltiin myös “revareiden” illanistujaisissa ja salaa myös kokoomusnuorten kabineteissa. Nykypäivänä kappaleet yhdistävät sukupolvien jatkumoa: ne kaikuvat niin Vasemmistonuorten tapahtumissa kuin nuoruuttaan 1970-luvulla viettäneiden juhlissa. Järjestömme kulttuuritoiminnassa Chydeniuksen jälki näkyy niin ikään vahvasti: esimerkiksi Työväentanssit ja Punakuu-yhtye ammentavat säveltäjän kulttuuriperinnöstä. Musiikki näyttää voimansa tapahtuma tapahtuman jälkeen.
Kaj Chydenius elää ikuisesti klassikoiksi muodostuneissa lauluissa, joiden sydämeenkäyvät sävelmät soivat nyt ja vastedes järjestömme tapahtumissa. Tänään nämä laulut symboloivat ennen kaikkea jatkuvuutta. Liike on ikuinen, vaikka kukin sitä tahollaan edistänyt yksittäinen ihminen vuorollaan poistuu riveistämme. Yhä tänään niin kuin huomennakin kysymme musiikin voimalla: Kenen joukoissa seisot?
Ava Dahlvik, ESVN:n puheenjohtaja
Tarmo Sorsa, AgitProp-työryhmän puheenjohtaja
Kuva: Kaj Chydenius, Urpo Rouhiainen, 1969, Museovirasto.