Maiju Salminen
Kun kaupunki tai kunta tekee kilpailutuksen, ja hankkii projektilleen alihankkijan, vaakakupissa painaa mitä luultavimmin eniten edullinen hinta. Seuraavaksi varmasti lupaus ja selkeä suunnitelma siitä, että firma ylipäätään pystyy toteuttamaan tilatun työn, eli että heillä on tarpeeksi resursseja, työntekijöitä ja osaamista. Jonkin verran ehkä (toivottavasti) myös jotkut eettiset aspektit, kuten vaikka ilmastokysymykset.
Mutta entä tarjouskilvan voittaneen alihankkijafirman työntekijät? Painaako vaakakupissa se, millä ehdoilla tehdään helsinkiläisten vuoksi tilattua, ja helsinkiläisten rahoilla maksettavaa työtä?
Helsingin kaupungin hankintastrategiassa (2020) mainitaan, “Edellytämme kumppaneiltamme toimintaa, jossa työntekijän ihmisoikeuksia ja työelämän perusoikeuksia kunnioitetaan”. Vaatimus on toki hyvä, mutta liian epämääräinen.
Kilpailutuksissa on asetettu kriteerejä joita seurataan – joten miksi kriteeristössä ole sopimusyhteiskunnan kunnioittaminen, ja sen takaama reilu työ? Näinä aikoina kun työmarkkinoilla kuohuu, työntekijöiden oikeuksia murennetaan, ja työperäistä hyväksikäyttöä löytyy myös kaupungin rahoittamissa töissä, pitää Helsingin olla edelläkävijä, joka osoittaa sen, että työn ehdoilla on väliä.
Helsingin pitää vaatia, että alihankintaa tehdessä, kilpailutuksen voi voittaa vain sellainen yritys, jossa noudatetaan työehtosopimusta. Vain näin olisi jotain varmuutta ja takeita siitä, että alihankintayrityksen työoloissa ja palkkauksessa on joitakin reunaehtoja, ja työntekijöillä ammattiliiton turva. Myös helsinkiläisillä on oikeus olla varmoja siitä, että meille tuotettuja palveluja ja/tai tuotantoa tekevien työntekijöiden työolot ovat kunnossa, ja palkkaus on elämiseen riittävä.
Helsingin pitää näyttää teoilla se, että kaupunkiamme ei pyöritetä hinnalla millä hyvänsä – että työntekijöiden oikeuksilla on väliä. Kaikilla heistä.
Artikkelikuvan ottanut Hilla Koskela