- Julkinen sektori kattaa Suomessa valtion, kunnat, paikallishallinnon sekä sosiaaliturvarahastot. Se käyttää julkista valtaa
- Julkinen valta on siitä poikkeuksellinen taloustoimija, että se voi velvoittaa kansalaiset noudattamaan päätöksiään tarvittaessa pakkokeinoin. Lisäksi sillä on lakisääteisiä velvollisuuksia kansalaisia kohtaan
- Julkisen sektorin taloudelliset tehtävät voidaan jakaa kolmeen: talouden tasapainotus, tulojen uudelleenjako (esimerkiksi verotuksen ja sosiaalietuuksien avulla) sekä resurssien allokaatio (kuinka erilaiset kulu- ja menoerät jaetaan valtion, kuntien ja muiden tasojen välillä)
- Talouspolitiikan avulla julkinen valta pyrkii vaikuttamaan kansantalouden tilaan. Sen osa-alue on finanssipolitiikka, joka käsittää kaikki julkisyhteisöjen (valtio, kunnat, hyvinvointialueet) tuloja ja menoja koskevat ratkaisut
- Valtion menot vuonna 2023 olivat 81,3 miljardia euroa. Tästä suurin osa, yli 20 miljardia, meni hyvinvointialueille sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Muita suurimpia yksittäisiä menoeriä olivat eläkkeet, yli 10 miljardia sekä maanpuolustus yli 5 miljardia. Tutkibudjettia.fi-sivustolla [linkki] voi menoja helposti vertailla keskenään
- Velka on aina ollut keskeinen osa valtion taloudellista toimintaa. Valtionvelan ydintavoite on kerryttää valtiolle joko tilapäisesti tai pysyvästi lisää resursseja
- Valtionvelassa keskeistä ei ole velan määrä, vaan sen suhde talouden kokoon. Puhutaan velkasuhteesta, jonka on Suomen tapauksessa hyvä olla samansuuntainen kuin muilla EU-mailla. Tällä hetkellä Suomen velkasuhde on alle EU:n keskiarvon, mikä on hyvä
- Mikäli valtion velka kasvaa, tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että valtion menot ovat liian suuret ja niistä tulisi leikata. Kyse voi olla valtion heikoista tuloista ja esimerkiksi verotulojen supistumisesta, tai ylipäätänsä heikosta talouskehityksestä. Suomen tapauksessa merkittävä taloudellisen tilanteen heikentäjä 2010-luvun alussa oli Nokian romahdus. Se on olennainen syy sille, että Suomen velkasuhde on muita pohjoismaita heikompi
- Markkinat eivät toimi täydellisesti, vaan epäonnistuvat monella tavalla. Näiden epäonnistumisen korjaamiseen tarvitaan julkista sektoria. Tässä joitakin esimerkkejä markkinoiden epäonnistumisesta:
- Julkishyödyke on sellainen hyödyke, jonka käyttöä ei ole mahdollista säädellä, ja jonka rajakustannukset ovat nolla. Siitä voivat siis hyötyä monet ilman että muiden hyöty vähenee. Julkishyödykkeitä ovat esimerkiksi maanpuolustus, puhdas ilma sekä luonnon ekosysteemipalvelut. Markkinat eivät voi tarjota julkishyödykkeitä, vaan tarvitaan julkista sektoria
- Ulkoisvaikutukset ovat taloudellisesta toiminnasta kolmansille osapuolille aiheutuvia vaikutuksia, jotka voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Negatiivisia ulkoisvaikutuksia ovat esimerkiksi teollisuuden hiilidioksidipäästöt ilmakehään ja maatalouden aiheuttama vesistöjen rehevöityminen
- Ulkoisvaikutusten syynä on usein se, ettei niiden kohteena olevalle asialle ole määritelty hintaa tai omistusoikeutta; näin toimijat katsovat voivansa käyttää sitä “vapaasti” – toiminnan haitat ulkoistetaan muualle eivätkä ne näy tuotteiden hinnoissa
- Julkisen vallan tehtävänä on säädellä talouden toimintaa siten, että negatiiviset ulkoisvaikutukset tulevat huomioiduksi ja minimoiduksi
- Muita markkinoiden ongelmia ovat esimerkiksi kilpailun puute ja epätäydellinen informaatio. Markkinat eivät toimi itsestään, vaan niiden kunnollinen toiminta edellyttää julkisen sektorin interventiota
Tekstin on kirjoittanut Vasemmistonuorten talouspoliittisen kampanjan työryhmä ja julkaisu on osa Talouden työkalupaketti -julkaisusarjaa.