- Leikkaukset ovat yksi julkisen talouden keino säädellä budjettia ja menokehystä.
- Leikkaukset tarkoittavat budjetin pienentämistä julkisen sektorin rahoittamista asioista, eli esimeriksi koulutuksen rahoituksen vähentämistä
- Leikkaukset ovat poliittinen keino hallita ja muuttaa taloutta. Leikkaukset todentavat hyvin, kuinka talous on poliittinen ja talouspolitiikkaa voidaan toteuttaa ja muutta hyvin eri keinoin.
- Valinnat, mistä leikataan tai leikataanko ollenkaan, ovat siis poliittinen arvovalinta.
- Nykyisessä poliittisessa keskustelussa leikkauksista on alettu käyttämään termiä sopeuttaminen tai jäädyttäminen.
- Esimerkiksi tukien indeksijäädytykset ovat tosiasiassa leikkauksia. Jäädytyksillä leikataan tulevaisuudessa tai taloustilanteen muuttuessa aihutuvaa menojen kasvua. Esimerkiksi monet sosiaaliturvatuet ovat inflaatioindeksiin sidonnaisia, ne siis nousevat samalla kun hinnat kasvavat. Näiden tukien jäädyttäminen tarkoittaa, että inflaation noustessa eli hintojen kasvaessa tuet eivät nouse. Näin ollen tuensaajien ostovoima heikkenee.
- Kun leikkaus-termi muutetaan sopeuttamiseksi, pyritään oikeuttamaan leikkaukset ja luomaan niihin positiivissävytteinen kuva.
- Leikkaukset ovat monesti hyvin lyhytnäköistä talouspolitiikkaa, jolla pyritään pienentämään julkisen sektorin alijäämää.
- Leikkaukset voivat kuitenkin aiheuttaa pidemmällä aikavälillä enemmän taloudellisia kustannuksia. Kun leikataan esim. koulutuksesta aiheutetaan oppimistulosten heikentymistä, millä on taloudellisesti huonoja vaikutuksia pidemmällä aikavälillä.
- Leikkaukset voivat kuitenkin olla myös hyvä talouden sopeutuskeino, jos leikkauskohteet ovat realistisia eivätkä lisää eriarvoisuutta. Esimerkiksi yritystukia käytetään jonkin verran tehottomiin kohteisiin (esimerkiksi lentomatkustamisen tai epäekologisen maatalouden tukeminen), ja niistä olisi runsaasti leikkaamisen varaa
- Nykyhallituksen leikkauskohteet eivät ole oikeudenmukaisia ja perustelut leikkauksille eivät ole realistiset.
- Hallitus perustelee leikkauksia velan hoidolla ja sillä että jokainen osallistuu velan hoitoon. Hallituksen väitteet ovat kuitenkin virheellisiä. Hallituksen leikkaukset kohdistuvat lähinnä jo valmiiksi heikommassa oleviin ja näin pahentavat heidän asemaansa. Kaikkia ihmisryhmiä tämän hallituksen leikkaukset eivät koske, kuten hyvin toimeentulevia työssäkävijöitä tai eläkeläisiä
- Leikkauksia ei voida oikeuttaa velan hoidolla. Hallitus tekee veronalennuksia sekä ottaa hyvin paljon lisää velkaa. Hallituksen talouspolitiikka ei siis ole kiristävää, vaan päin vastoin löysää, rahaa käytetään runsaasti. Leikkausten seurauksena valtion taloudellinen tilanne ei siis parane.
- Sosiaaliturvaleikkaukset vaikeuttavat pienituloisten elämää eniten, esim. asumistuesta leikkaaminen pienentää tulojaa ja heikentää muuta kulutusta.
- Väitetään että asumistuki vaikuttaisi vuokrien hintaan ja nousuun, mutta todellisuudessa asumistuella ei ole suurta vaikutusta vuokrien nousuun. Asumistuen leikkaukset vain kasvattavat pienutuloisten ja opiskelijoiden vuokran osuutta kokonaismenoista.
- Kuntoutusrahan leikkaukset vaikuttavat merkittävästi kuntoutuksen piirissä olevien henkilöiden toimeentuloon, mikä ei edesauta kuntoutusta. Kun kuntoutus jää kesken palaaminen työelämään vaikeutuu. Tämä pidentää kuntoutusaikaa ja lisää kustannuksia.
Tekstin on kirjoittanut Vasemmistonuorten talouspoliittisen kampanjan työryhmä ja julkaisu on osa Talouden työkalupaketti -julkaisusarjaa.