Vasemmistonuoret kritisoi Lux Helsinki -taidetapahtuman päätöstä ottaa Katariina Sourin saamelaisaiheinen teos mukaan ohjelmistoonsa. Sourin teos on malliesimerkki kolonialistisesta taiteesta, jonka kuuluu jäädä historiaan.
Teoksessa uusinnetaan ummehtunutta ja vailla todellisuuspohjaa olevaa kuvastoa saamelaisista ja saamelaisesta kulttuurista, ja itse teossarja rinnastaa saamelaiset ja muut alkuperäiskansat enkeleiden ja merenneitojen kaltaisiin satuhahmoihin. Haastatteluissa Souri kuvaa saamelaisia “menetetyksi kulttuuriksi”, vaikka saamelaiset ovat elävä kansa ja kulttuuri. Juuri Sourin teoksen kaltainen kulttuurinen omiminen johtaa kulttuurinen menettämiseen, sillä omistusoikeus saamelaiseen kulttuuriin on vain saamelaisilla itsellään. Nyt Souri kaappasi tämän oikeuden itselleen. Ulkopuoliset ovat vuosisatojen ajan katsoneet oikeudekseen määritelleet miten saamelaisia ja heidän kulttuurejaan kuvataan, joten on korkea aika antaa tämä oikeus takaisin alkuperäiskansoille itselleen.
Taiteen kuuluu herättää yhteiskunnallista keskustelua ja epämiellyttäviäkin tunteita. Jokainen on vapaa tekemään millaista taidetta haluaa. Mutta vapauden mukana tulee myös vastuu teoksen sisällöstä ja motiiveista jotka ovat johtaneet teoksen toteuttamiseen. Kun taiteilija asettaa teoksensa näytteille tai käyttää sitä kaupallisiin tarkoituksiin on hänen varauduttava myös siihen kohdistuvaan kritiikkiin. Ei ole samantekevää millaista taidetta julkisessa tilassa on esillä, ja millaista kuvastoa ja viestiä se katsojille välittää. Jos teos on sisällöltään selkeän stereotyyppinen ja rasistinen on oikeutettua kysyä, miksi se on tehty ja kuuluuko se julkiseen tilaan tai taidenäyttelyyn.
Tapaus osoittaa, että suomalaisten tietämys saamelaisesta kulttuurista on edelleen kolonialismin läpitunkema. Tämän tulisi herättää ymmärtämään paremmin alkuperäiskansojen oikeuksia, ei vaikeroimaan tyhjiä sanoja sensuurista.
Etenkin talvisesonkina saamelaisia käytetään paljon suomalaisen turismin ja tapahtumien markkinoinnissa. Taidekentän lisäksi laajemmin kulttuuri- sekä matkailualalla on tarpeen edistää alkuperäiskansojen omaa ääntä ja oikeuksia, ei eksotisoida tai käyttää heitä markkinointikeinona.