Sosiaaliturvakomitea aloitti tällä viikolla syyskauden. Parlamentaarinen komitea asetettiin hallituskauden alussa valmistelemaan sosiaaliturvajärjestelmän uudistusta ylihallituskautisesti. Uudistukselle on nähty tarve paitsi eri puolueissa myös tuen saajien sekä etuuskäsittelijöiden keskuudessa. Taustalla on erityisesti sosiaaliturvan monimutkaisuus sekä vastaamattomuus nykypäivän tarpeisiin etuudensaajan näkökulmasta.
Sosiaaliturvakomitean tähänastisessa työssä on tunnistettu laajasti ne erilaiset ongelmat ja valinnat, joita sosiaaliturvajärjestelmään liittyy. Niistä yksi keskeisimmistä on valinta syyperustaisuuden ja universaaliuden välillä, eli valinta siitä, ketkä kaikki voivat saada tukea ja millä perusteella. Toinen valinta liittyy tuen velvoittavuuteen tai velvoittamattomuuteen, eli siihen, mitä toimia tuensaajalta odotetaan, jotta hän voi saada tukea. Muita valintoja ovat myös esimerkiksi tuen määrällinen taso sekä valinta perhe- ja ruokakuntakohtaisuuden ja yksilökohtaisuuden väliltä.
Tiistaina Helsingin sanomat uutisoi, että sosiaaliturvan uudistus nytkähti eteenpäin kun puolueet löysivät yhteisymmärryksen perusturvaetuuden mallista, jota komitea ryhtyy valmistelemaan. Perusturvaetuuden piiriin kuuluvista etuuksista sen sijaan ei ole vielä yhteisymmärrystä.
Tuet, jotka ovat tiukasti syyperustaisia, monilla tavoilla velvoittavia ja joiden taso on elinkustannuksiin tai keskimääräiseen palkkatasoon nähden matala eivät sovellu nykypäivän tarpeisiin. Opintorahasta ja -lainasta koostuva opintotuki täyttää nämä kaikki kriteerit. Sen lisäksi opintotukeen liittyy monia, keskenään ristiriitaisia koulutus- ja työvoimapoliittisia tavoitteita, jotka vähentävät opintotuen merkitystä opiskelijoiden ensisijaisena sosiaaliturvana ja tulonlähteenä. Esimerkkinä ristiriitaisista tavoitteista voi pitää tulorajojen nostoa ja opintolainahyvitystä. Tänä vuonna nostetut tulorajat kannustavat työntekoon opintojen ohella, kun taas opintolainahyvitys kirittää korkeakouluopiskelijat valmistumaan nopeasti.
Nuorille yksi merkittävimmistä tuista on opintotuki, jota liki 200 000 nuorta saa. Tuensaajien määrä on ollut nousussa ja myös entistä useampi toisen asteen opiskelija saa opintotukea, mikä on johtanut myös lisääntyneeseen opintolainan käyttöön. Opintolainan käytön lisääntyminen on ollut huolestuttava ilmiö, sillä se on osoitus opiskelijoiden velkaantumispakosta opintojen aikana. Lisäksi opintolainan käytön lisääntyminen on lisännyt merkittävästi velkaongelmia. Ammatillisten oppilaitosten opiskelijat ovat tutkimusten mukaan jopa yliedustettuna velanmaksun laiminlyöneiden joukossa.
Elämme tällä hetkellä kriisiytyneessä yhteiskunnassa, jota määrittää elinkustannusten ja korkomenojen nousu, ihmisten mielenterveyden kriisiytyminen, suorituskeskeisyys ja tulevaisuudenuskon horjuminen. Nuorten opiskelijoiden opintovelan korot ovat nousseet ennennäkemättömästi, elinkustannukset kallistuneet tavalla, jonka perässä toimeentulo ei ole pysynyt ja mielenterveys kriisiytynyt, mikä on näkynyt kuukausien mittaisiana hoitojonoina mielenterveyspalveluiden piiriin. Samaan aikaan päättäjät laittavat tulevaisuudenuskonsa nuoriin ja koulutukseen. On aika, jolloin tämä näkyisi myös aitoina tekoina, joista yksi keskeisimmistä on nuorten opiskelijoiden toimeentulon parantaminen.
Nuorten näkökulmasta on tärkeää varmistaa, että opintotuki sisällytetään osaksi perusturvaetuusmallia, jolloin se ei jää työvoimapoliittiseksi työkaluksi muun sosiaaliturvan ulkopuolelle. Opintorahan taso on laskenut indeksikorotusten puutteen ja leikkausten takia, minkä johdosta opintoraha on yhdessä kotihoidon tuen kanssa ainoa etuus, jonka taso on 90-luvun jälkeen laskenut suhteessa hintatasoon. Tuki, joka koostuu tasoltaan riittämättömästä opintotuesta ja lainasta ei vastaa nykypäivän tarpeita. Tasoltaan korkeampi perusturvaetuus joustaa erilaisten yllättävien elämäntilanteiden ja sairauksien myötä ja tunnistaa tutkinto-opiskelun lisäksi myös muut opiskelun muodot, kuten esimerkiksi vapaan sivistystyön. Perusturvaetuus täten mahdollistaa nuorten opiskelijoiden ensisijaisen työn eli opintoihin keskittymisen ja tukee nuorten mielenterveyttä.
Kirjoittaja Jenni Suutari