Kuva: Sakari Kiuru, Helsinki Pride 2018, Museovirasto
Pride on monille nykyään juhla, joka muistuttaa queer-ihmisten eli sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen olemassaolosta ja osoittaa heille hyväksyntää. Niin yritykset kuin puolueetkin laittoivat sateenkaariliput liehumaan ja marssivat tänään Pride-kulkueessa julistautuen sateenkaarioikeuksien kannattajiksi. On tärkeää, että kalenterissa on tietty kuukausi, jolloin annetaan mahdollisuus oman queerin seksuaali- ja/tai sukupuoli-identiteetin juhlistamiseen sekä pyritään luomaan sateenkaarevia turvallisia tiloja, kohtaamispaikkoja ja yhteisöllisyyttä. Vielä tärkeämpää on se, mitä teemme vuoden kaikkina muina päivinä. Pride ei ole pelkkä juhla, se on protesti queer-ihmisiin kohdistuvaa sortoa, vihaa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Taistelu queer-oikeuksien puolesta on nykyään yhä tarpeellisempaa, sillä nouseva äärioikeisto pyrkii jatkuvasti marginalisoimaan vähemmistöjä yhä enemmän ja riistämään heidän ihmisoikeutensa käyttäen vihanlietsontaa ja disinformaatiota polarisaation kiihdyttämiseen. Yhtenä hälyttävimmistä esimerkeistä tästä järjestäytyneestä sorrosta toimii anti-gender-liike, joka saa yhä enemmän jalansijaa Euroopassa ja Suomessa. Anti-gender on Yhdysvalloista ympäri maailman levinnyt konservatiivis-populistinen lobbaus- ja disinformaatiokoneisto, joka pyrkii naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen itsemäärittely- ja seksuaalioikeuksien rajoittamiseen.
Liike perustuu keksityn “gender-ideologian” vastustamiseen, mikä tarkoittaa käytännössä sukupuolen väittämistä ainoastaan synnynnäiseksi, biologiseksi ja ihmisen roolin pysyvästi määrittäväksi ominaisuudeksi. Anti-gender on yritys kieltää sukupuolen moninaisuus ja ylläpitää kaksijakoista sekä hierarkkista sukupuolikäsitystä. Samalla anti-gender-propagandaan kuuluu huolen lietsominen konservatiivisen perhemallin rapautumisesta naisen roolin vapautumisen ja sateenkaarevien perhemuotojen yleistymisen myötä.
Anti-gender-liike on saanut Suomessa viime vuosina tilaa niin eduskunnassa kuin valtamediassa. Feminismin ja sateenkaarioikeuksien oikeistopopulistinen vastustus nojaa Suomessakin nimenomaan anti-genderistisiin argumentteihin. Esimerkiksi kristillisdemokraattien Päivi Räsänen on kirjoittanut “gender-ideologian” uhkasta, vastustanut sateenkaarevat suhteet tunnistavaa seksuaalikasvatusta sekä saanut suoraan rahoitusta anti-genderistiseltä järjestöltä. Pitkän taistelun tuloksena saavutettu translaki meni läpi, mutta hyvin epätäydellisenä. Uusi laki laiminlyö esimerkiksi transnuorten oikeuksia. Perussuomalaiset vastustivat lakia yksimielisesti, ja Keskusta esitti koko lakiesityksen hylkäämistä anti-genderistisillä väitteillä siitä, että laki johtaisi sukupuolimerkinnän jatkuvaan vaihteluun “huvin vuoksi”.
Poliitikkojen ulostulojen rinnalla erityisen huolestuttavaa on transihmisten kanssa työskentelevien ammattilaisten anti-genderistinen diskurssi. Tampereen transpolikliniikan nuortenpsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala on pitänyt esillä väitteitä nuorten hakeutumisesta sukupuolenkorjaushoitoihin “sosiaalisten vaikutteiden” ja “gender-aktivismin” johdosta sekä kertonut haluavansa puhua nuorten transitioitumista vastaan myös Suomen ulkopuolella. Nykyiselläänkin transpolikliniikkojen jonot ovat pitkiä ja usein toiveet hoitoihin pääsystä torjutaan jo diagnoosinhakuvaiheessa. Myös henkilötodistukseen vaaditaan yhä binäärinen sukupuolimerkintä, mikä käytännössä häivyttää muunsukupuolisten ihmisten olemassaolon.
Anti-genderismi väheksyy transihmisten kokemaa sortoa ja mitätöi heidän itsemääräämisoikeutensa, ja siksi sen vastustaminen on elintärkeää. Transnuorten riski itsemurhaan on moninkertainen muuhun väestöön verrattuna. Itsetuhoisuuden, ahdistuksen ja masennuksen taustalla ovat usein syrjintä, kiusaaminen ja transfobiset asenteet tai jopa väkivalta, joita lietsotaan juuri anti-genderistisellä ideologialla. Lisäksi anti-gender vastustaa moninaista seksuaalikasvatusta, mikä uhkaa erityisesti sateenkaarevien nuorten seksuaaliterveyttä. Naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta kumpuaa naisten kehollisen itsemääräämisoikeuden laiminlyömisestä esimerkiksi aborttioikeuksia rajoittamalla, jota anti-genderismi perustelee väitteillä naisen synnynnäisestä alistetusta roolista.
Anti-genderistinen liike tulee kitkeä Suomesta välittömästi. Tämä tarkoittaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sekä naisten oikeuksien parantamista ja suojelemista esimerkiksi aborttia, perheen perustamista ja sukupuolenkorjausta koskevan lainsäädännön kautta. Myös valtakunnallinen opetussuunnitelma on keskeisessä roolissa yhdenvertaisen ja todenmukaisen seksuaalikasvatuksen takaamisessa. Queer- ja transfobian vastustaminen tulee nostaa etualalle ei vain tänä Pride-viikonloppuna vaan vuoden jokaisena päivänä.