Vaikka julkisessa keskustelussa Suomea juhlistetaan tasa-arvon mallimaana, ei sukupuolten tasa-arvo yhäkään tosiasiallisesti toteudu. Naiset tienaavat edelleen vähemmän kuin miehet – naisten euro on Suomessa 84 senttiä, globaalisti 77 senttiä. Palkkaerot näkyvät niin alojen sisällä kuin välilläkin – naisvaltaisia aloja väheksytään systemaattisesti, ja hallitus on aktiivisesti toteuttanut politiikkaa, joka pahentaa palkkaepätasa-arvoa entisestään. Myös oikeistohallituksen harjoittama leikkauspolitiikka on kohdistunut erityisesti naisiin ja syventää entisestään sukupuolittunutta taloudellista epätasa-arvoisuutta. Naisten syrjintä ja häirintä työelämässä ovat ongelmia, joita hyssytellään ja vähätellään. Vastuuta tasa-arvon edistämisestä siirrellään aina seuraavalle toimijalle, mutta ei koskaan itselle.
Sen sijaan, että naistenpäivänä päättäjät taputtavat itseään olkapäälle, ojentelevat ruusuja ja kutsuvat itseään “feministeiksi”, tulisi huomion kohdistua siihen, kuinka tasa-arvo ei ole vielä valmis. Sen sijaan, että ohjelmapapereissa ja vaalilupauksissa esitetään kauniita lupauksia naisten oikeuksien edistämisestä ja unohdetaan ne sopivasti tosipaikan tullen, tulisi tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistäminen aidosti näkyä kaikessa politiikassa.
Vasemmistonuoret vaatii, että kauniiden sanojen ja ruusujen sijaan naisvaltaisten alojen palkkatasoa nostettaisiin merkittävästi, määräaikaisten työsuhteiden irtisanomisiin kohdistuneet helpotukset peruttaisiin ja että anonyymiä rekrytointia edistettäisiin järjestelmällisesti. Vientivetoinen palkkamalli tulisi empimättä perua, sillä se tulee syöksemään naisvaltaiset alat syvempään palkkakuoppaan. Myös raskaussyrjintään, häirintään, ja koulutuksen eriytymiseen tulisi puuttua konkreettisin keinoin. Tämän lisäksi taloutta ja työelämää koskeviin uudistuksiin tulisi aina ulottaa laaja ja perinpohjainen sukupuolivaikutusten arviointi. Vaikka oikeistolaiset olisivatkin sitä mieltä, että naisiin kohdistuvilla vaikutuksilla ei ole väliä, tulisi meidän mielestä tasa-arvotavoitteita edistää aina ja kaikessa politiikassa.
Tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys tai valmis – se vaatii aktiivista politiikkaa ja tekoja.