Sebastian Duran Somerpuro
Hallitus leikkaa kaikesta. Hyvinvointivaltiota kutistetaan, ja rikkaat rikastuvat muiden kustannuksella. Kuka tahansa vähänkään valveutunut on jo huomannut tämän. Monelle vasemmistolaiselle ratkaisu tähän on lähteä puolustusrintamaan vanhan sosialidemokraattisen järjestelmän ja hyvinvointivaltion rippeiden säilyttämiseksi.
Suomalainen vasemmisto on ottanut asiakseen puolustaa romahtavaa hyvinvointijärjestelmää. Tämän tuloksena liike on alkanut omaksua sosialidemokraattisia elementtejä sosialistisen politiikan tilalle. Samalla Suomen sosialidemokraattinen puolue (SDP) ottaa varovaisia askeleita oikealle.
Vasemmistolainen liike on vaarassa unohtaa vasemmistolaisuuden tärkeän peruspilarin: uuden rakentamisen. Vanha hyvinvointivaltiomalli ja sosialidemokraattinen järjestelmä osoittautui hauraaksi, ja se onnistuttiin kaatamaan muutamassa vuosikymmenessä. On siis olemassa kokonainen sukupolvi, joka on elänyt ajan ennen ja jälkeen hyvinvointivaltion.
Vasemmistoliitto sai ennätysmäärän ääniä viime EU-vaaleissa, ja Vasemmistonuoret nousi hiljattain jäsenmäärältään Suomen suurimmaksi poliittiseksi nuorisojärjestöksi. Myös vasemmistolaiset listat ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien edustajistovaaleissa ovat saaneet vaalivoittoja. Vasemmistolla on nyt uutta tuulta siipiensä alla. Tilannetta tulisi nyt käyttää hyväksi radikaalin muutoksen edistämiseksi, varsinkin kun moni vasemmistolainen nuori Suomessa ja ympäri maailmaa toivoo radikaalia muutosta.
Vasemmiston ja erityisesti uudelleen energisoituneen Vasemmistonuorten tulisi muodostaa liike, joka luo uudenlaisen ja vankan poliittis-taloudellisen järjestelmän. Järjestelmän, joka osallistaa ihmisiä, eikä pääomaa, ja kestää kaikki porvariston iskut. Kapitalistinen järjestelmä on vaaraksi ihmisten hyvinvoinnille, eikä ihmisten hyvinvointia voida taata, niin kauan kuin järjestelmä toimii sitä vastaan. Laaja järjestelmällinen muutos on tarpeellinen, jotta yksityiset tahot eivät voisi kasata itselleen pääomaa muun muassa yksityistämällä terveydenhoitojärjestelmää.
Suomalainen hyvinvointivaltiomalli on sidottu kapitalismiin ja loputtomaan talouskasvuun. Talous ei voi kuitenkaan kasvaa loputtomasti, eli sosialidemokratian tuho piilee sen omissa rakenteissa. SDP on saattanut huomata tämän ja päättänyt etääntyä sosiaalidemokraattisesta politiikasta. Puolueen ottama suunta on tosin huolestuttava.
Kapitalismi on ahne järjestelmä, joten oli vain ajan kysymys, milloin sotien jälkeinen taloudellinen kasvu hidastuisi ja pääoma nielaisisi hyvinvointivaltion ja muut sosialidemokratian saavutukset pitääkseen talouden nousussa ja voitot korkealla. Orpon hallituksen politiikka on tämän kehityksen viimeisin ilmentymä.
Vasemmistoliiton 2022-2025 periaateohjelmaan on kirjattu sosialistisen yhteiskunnan tavoittelu ja kapitalismin haastaminen. Puolueen 2022-2025 tavoiteohjelma on kuitenkin paljon vaatimattomampi. Tavoiteohjelmassa sitoudutaan puolustamaan suomalaista hyvinvointijärjestelmää, eikä kapitalismia haasteta. Sosialismi ei ole pelkkä arvo tai maailmankatsomus. Se on konkreettinen liike, jolla maailmaa muutetaan. Vasemmistoliiton tulisi aktiivisemmin ja näkyvämmin tarjota vaihtoehtoja kapitalismille. Kapitalismista aiheutuvaa kärsimystä voidaan helpottaa sosialidemokraattisella politiikalla, mutta ongelmien juurisyyt jäävät ratkomatta.
Vasemmistonuorten poliittinen ohjelma 2024–2028 julistaa järjestön sosialistiseksi ja antikapitalistiseksi. Sosialismi ja antikapitalismi ei kuitenkaan näy tarpeeksi. Etenkin järjestön viestinnässä näkyy enemmän sosialidemokraattisen järjestelmän puolustaminen. Järjestön poliittiseen ohjelmaan tulisi kirjata tarkemmin Vasemmistonuorten käsitys sosialistisesta yhteiskunnasta. Selkeyden nimissä olisi viisasta myös luoda selkeä ohjelma, jonka avulla Vasemmistonuoret pyrkii luomaan sosialistista yhteiskuntaa.
Suomalainen hyvinvointivaltio oli raskaan työn tulos. Sen rakentaminen vei vuosikymmeniä. On vakavasti pohdittava, onko järkevää rakentaa uudelleen järjestelmää, joka romutti itsensä yhden sukupolven elinaikana.
Tarkoituksena ei ole osoittaa syyttävällä sormella, aiheuttaa kahtiajakoa tai vähätellä vasemmistolaisen liikkeen saavutuksia. Sen sijaan menneisyyden virheistä ja onnistumisista tulee oppia. Toivottavasti Vasemmistoliitto ja pian 80 vuotta täyttävä Vasemmistonuoret pohtivat asemaansa muutoksen moottorina.
Sosialidemokratia on omien ristiriitojensa uhri ja kahlitsee ihmisten hyvinvoinnin kapitalismin kriiseihin. SDP:n ja muiden puolueiden lipuessa oikealle meidän on pysyttävä vasemmalla. Menneisyyden ratkaisuihin ei voi enään turvautua. Kapitalismille on löydettävä vaihtoehto, joka vastaa 2000-luvun yhteiskunnan tarpeita.
Kuten erään edesmenneen sukupolven filosofi kirjoitti kerran: “Kaikkien edesmenneiden sukupolvien perinteet painavat vuorenraskaina elävien aivoja.