Viime viikkoina tiedotusvälineissä on kyselty, tulisiko Suomen irtautua Ottawan miinakieltosopimuksesta. Asia tuli marraskuiseen poliittiseen keskusteluun rytinällä, kun puolustusvoimain komentaja Janne Jaakola penäsi MTV:n Uutisextrassa lauantaina 23.11. keskustelua jalkaväkimiinojen käyttöönotosta. Vain muutama päivä sen jälkeen pääministeri Petteri Orpo sanoi ottaneensa asian esille Pohjoismaiden, Baltian ja Puolan huippukokouksessa Ruotsissa. Nobelin rauhanpalkinnon saanut, vuonna 1999 voimaan astunut Ottawan sopimus on yksi kansainvälisesti laajimmin allekirjoitetuista aserajoitussopimuksista ja kieltää henkilö- eli jalkaväkimiinojen käytön, valmistuksen, myynnin, varastoinnin ja kuljetuksen. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 2012. Vasemmistonuorten mielestä sopimuksesta irtautuminen olisi vakava virhe, johon ei tule ryhtyä.
Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius totesi Ylen Aamussa tiistaina 26.11. seuraavasti: “Vaikka geopoliittinen tilanne on sopimukseen liittymisen jälkeen muuttunut, se humanitaarinen syy, miksi sopimukseen mentiin, ei ole muuttunut.” Henkilömiinat aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä ennen kaikkea siviileille vielä pitkään sodan jälkeen. Tuoreimpien tilastojen valossa tilanne on järkyttävä: miinojen uhreista 85% on siviilejä, joista puolet on lapsia (ICBL-CMC, 2023) (https://www.the-monitor.org/reports/landmine-monitor-2023).
Ukraina joutuu torjumaan Venäjän hyökkäystä kaikin keinoin – näin myös käyttämällä henkilömiinoja, vaikka Ukraina kuuluu Ottawan sopimuksen piiriin. Jo reilu vuosi sitten julistettiin Ukrainan olevan maailman miinoitetuin maa. Marraskuun puolivälissä Yhdysvaltain presidentti Joe Biden antoi luvan toimittaa Ukrainaan jalkaväkimiinoja (https://yle.fi/a/74-20126189). Miinojen jättämä jälki on kuitenkin paljon pidempikestoisempi ja hinnakkaampi kuin arvata saattaa. Sodan päätyttyä rauhan rakentaminen on vaivalloista ja kallista, kun ympäriinsä miinoitetut pellot, tiet ja kotipihat on raivattava miinoista.
Nyt eduskuntapuolueista liki puolet on rynnännyt vakuuttamaan olevansa valmiita irtautumaan Ottawan sopimuksesta. Vasemmistonuoret muistuttaa, että sopimukseen ei liitytty hetken mielijohteesta, solidaarisuudenosoituksena miinoista kärsiviä valtioita kohtaan, vaan sitä valmisteltiin vuosikaudet ja Puolustusvoimat suunnitteli ja hankki tilalle henkilömiinoja korvaavaa välineistöä. Sitä paitsi Suomessa on niin ikään kärsitty miinojen vaaroista vielä kauan sotiemme jälkeen. Monen sukupuusta löytyy miinanraivauksessa vammautuneita. Lapin sodan myötä henkilömiinoja putkahtelee yhä esiin säännöllisin väliajoin (https://sotaveteraanit.fi/lapin-sodan-pitka-ja-synkka-varjo-miinoja-raivataan-viela-75-vuotta-sodan-paattymisen-jalkeenkin/).
“Ennen kaikkea miinakeskustelussa järkyttää se, että puolustusvoimain entistä komentajaa myöten väitetään Suomen olevan ‘vastuullinen miinoittaja’. Tuo sanapari on täysi oksymoron. On vastuutonta harkitakaan sellaisen aseen käyttämistä, joka ei erota siviiliä sotilaasta”, toteaa Helsingin Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja Rauhanliiton hallituksen jäsen Tarmo Sorsa.
Vastuullisuutta perustellaan deaktivointioptiolla. Ei ole kuitenkaan olemassa luotettavaa tutkimusta siitä, kuinka hyvin miinojen itsetuhoutumismekanismit toimivat (https://yle.fi/a/74-20126189). Miinakentät on siis joka tapauksessa raivattava käsipelillä, mikä on hidasta, kallista ja vaarallista.
Vasemmistonuoret huomauttaa, että koettelevina aikoina tarvitaan harteita globaalilta yhteisöltä ja panostusta sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen. Vasemmistonuoret kysyykin: haluaisiko kansainvälisen sopimisen nimiin vannova Suomi todella Ottawan sopimuksesta irtautumalla liittyä muun muassa Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean joukkoon? Vasemmistonuoret penää Suomelta globaalia ja humanitaarista vastuuta: miinakieltosopimuksesta ei saa irtautua!
Lisätietoja:
Tarmo Sorsa
puheenjohtaja, Helsingin Vasemmistonuoret
tarmo.sorsa@vasemmistonuoret.fi
Pinja Vuorinen
puheenjohtaja, Vasemmistonuoret
pinja.vuorinen@vasemmistonuoret.fi