Valtteri Harakka
Suomi on ottamassa harppauksen kohti syvempää turvallisuuspoliittista yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa DCA-sopimuksen myötä. Sopimus antaa Yhdysvalloille aikaisempaa enemmän vapauksia tuoda Suomen maaperälle puolustuskalustoa, tarvikkeita ja sotilaita. Yhdysvalloille ollaan antamassa myös 15 sotilasaluetta mahdolliseen käyttöön.
Puolustusministeri Antti Häkkäsen mukaan sopimus on ennakkopidäke sotilaallista painostamista ja horjuuttamista vastaan. On kuitenkin täysin järjetöntä myöntää vain yhdelle Nato-liittolaiselle muita liittolaisia enemmän vapauksia. Erityisesti sellaiselle liittolaiselle, jonka puolustuspoliittinen ansioluettelo on yhtä kyseenalainen kuin Yhdysvaltojen.
Sotilasliitto Nato on virallisesti 31 jäsenmaan tasavertainen liitto, mutta todellisuudessa sen puolustuspolitiikka rakentuu pääasiassa Yhdysvaltojen armeijan varaan, jonka puolustusmenot edustavat n. 70 % Naton kokonaispuolustusmenoista. Kaikki eläimet ovat tasavertaisia, mutta toiset eläimet ovat tasavertaisempia kuin toiset.
Puolustusmenojen epätasaiseen jakautumiseen vaikuttaa Yhdysvaltojen sotateollinen kompleksi eli aseteollisuuden intressien ja poliittisen päätöksenteon symbioosi. Sotateollinen kompleksi johtaa ylivarusteluun ja kannustaa konfliktien ylläpitämiseen ja laajentamiseen mahdollisimman suurien yritysvoittojen perässä. Kompleksi on uhka rauhalle ja demokraattiselle päätöksenteolle, eikä varusteluun upotettu raha edes välttämättä takaa sotilaallista menestystä, kuten Irakin ja Afganistanin sodat ovat osoittaneet.
Jo vuonna 2006 kaikki Naton jäsenmaat sitoutuivat purkamaan Yhdysvaltojen puolustusmenojen epätasaista asemaa korottamalla omat menonsa kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, mutta tänä päivänä vain kolmasosa jäsenmaista on yltänyt sovittuun. Epätasainen puolustus kaikuu DCA-sopimuksessa, jossa Yhdysvalloille annetaan vapauksia, joita muille Nato-maille ei anneta.
Eikö olisi uskottavan maanpuolustuksen kannalta parempi antaa näitä oikeuksia Nato-naapurimaillemme Virolle, Norjalle ja Tanskalle ja ainakin toistaiseksi sitoutumattomalle naapurimaallemme Ruotsille? Konfliktitilanteessa näillä mailla olisi paremmat kulkuyhteydet ja valmiudet auttaa puolustuksessa kuin Yhdysvalloilla, jonka lähimmät pysyvät tukikohdat sijaitsevat Saksassa.
Yksi syy ylläpitää tiiviimpiä suhteita Yhdysvaltoihin kuin muihin Nato-jäsenmaihin on sen ydinasepelote. Vaikka ydinenergialaki kieltää ydinaseiden säilyttämisen ja kuljettamisen Suomen maaperällä, osallistuu Suomi Naton ydinasesuunnitteluryhmässä niiden mahdollisen käytön suunnitteluun. Toisaalta Naton strategisen konseptin mukaan sen ydinaseiden tarkoitus on rauhan säilyttäminen. Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa.
Ydinaseen käyttö aiheuttaisi niin suuren inhimillisen ja ympäristön katastrofin, että mahdollisella vastaiskulla ei olisi enää mitään merkitystä. Ydinaseet muodostavat myös valtavan uhan rauhanaikana mahdollisten onnettomuuksien ja virheellisen käytön takia. Ydinasesuunnitteluryhmän avulla Suomi on saanut mahdollisuuden päättää ydinaseiden käytöstä ilman omia ydinaseita, joita kansalaiset eivät tänne varmasti haluaisi, mutta ydinasepelotteeseen osallistuminen on silti moraalisesti ja strategisesti väärin.
Kun Suomi liittyi Natoon huhtikuussa 2023 monet vasemmistolaiset haikailivat Pohjoismaisen, tai Euroopan unionin puolustusliiton perään. Li Andersson kirjoitti blogitekstissään Ajatukseni Suomen Nato-jäsenyydestä 12.5.2022 että vasemmiston olisi pitänyt jo kauan ennen Ukrainan sotaa esittää omia ratkaisuja ja vaihtoehtoja tämän skenaarion varalle. Nato-jäsenyyttä parempina vaihtoehtoina Andersson piti Pohjoismaiden tai EU-maiden puolustusliittoa.
Koko Euroopan unionin laajuinen puolustusliitto on mahdoton projekti, koska EU-maiden puolustus on jo vakiintunut Nato-jäsenyyksien myötä. Kaksi kolmasosaa Naton jäsenmaista on EU-jäsenmaita, jotka osallistuvat sen kautta yhteisiin harjoituksiin ja suunnitteluun. Se siis käytännössä on jo Euroopan unionin puolustusliitto, jossa vain on muutama lisäjäsen turvallisuuden lisäämiseksi.
Vaihtoehtoiset puolustuspoliittiset rakenteet täytyy luoda lisäämään turvallisuutta Nato-jäsenyyden rinnalle. Ne voivat olla esimerkiksi puolustusyhteistyösopimuksia Pohjoismaiden ja Baltian maiden välillä, yhteishankintoja, harjoituksia, tai tukikohtia. Ennen kaikkea vasemmiston täytyy esittää näiden vaihtoehtoisten rakenteiden luomista julkisesti ja siten luoda tietä niiden realisoitumiselle ja luoda itselleen uskottavuutta puolustuspoliittisena keskustelijana.