Jenni Suutari
Suomessa voitontavoittelu koulutuksella on pääasiassa kiellettyä – lukuun ottamatta varhaiskasvatusta. Peruskoulun ja lukiokoulutuksen voitontavoittelun kieltoa on perusteltu juuri niillä samoilla argumenteilla, jotka nyt varhaiskasvatuksessa toteutuvat. Miksi päiväkotibisnes oikein sallitaan?
Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana yksityisten päiväkotien rooli on kasvanut merkittävästi. 2000-luvun alussa noin 10 prosenttia lapsista oli yksityisen päivähoidon piirissä, kun taas tänä päivänä osuus on noussut jo liki 20 prosenttiin. Samaan aikaan varhaiskasvatuksessa olevien lasten kokonaismäärä on kasvanut, eli absoluuttinen kasvu on vieläkin suurempi. Tällä hetkellä noin kolmasosa Suomen kunnista tarjoaa yksityistä päivähoitoa.
Yksityinen päivähoito jakautuu karkeasti kahteen: palvelusetelipäiväkoteihin ja yksityisen hoidon tuella toimivat päiväkodit. Näistä kahdesta nimenomaan palvelusetelipäiväkotien määrä on kasvanut. Palvelusetelien käyttöönotolla kunnat ovat siirtäneet investointitarpeita, kuten esimerkiksi päiväkotien rakentamista yksityisille toimijoille. Setelien käyttöönottoa on perusteltu muun muassa sillä, että kunnat pystyvät edelleen valvomaan yksityisiä toimijoita, eikä niiden maksut ole noussut suhteessa julkiseen terveydenhuoltoon.
On totta, että palvelusetelipäiväkotien maksut ovat pysyneet keskimäärin samantasoisina kuin julkisten. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani Jyväskylässä yksityiset päiväkodit ovat sekä kalliimpia että laadultaan heikompia julkisiin verrattuna. Yksityiseen päivähoitoon liittyy myös monia tuttuja voitontavoitteluun liittyviä ongelmia, joiden vuoksi voitontavoittelun kieltoa muussa koulutusjärjestelmässä on perusteltu: kermankuorinta, markkinoilta vetäytymisen riski sekä veronmaksajien rahojen pumppaaminen kansainvälisten yritysten voittoihin.
Yksityiset toimijoilla voi olla kaupungin valvonnasta huolimatta mahdollisuus esimerkiksi välttää erityistä tukea tarvitsevien lasten vastaanottamista. Tämä näkyy selkeästi tilastoissa: tuen tarpeessa olevien lasten määrä on yliedustettuna julkisissa päiväkodeissa. Päiväkotibisnekseen liittyy myös aina riski yrityksen vetäytymisestä markkinoilta. Kun kunnat ulkoistavat lakisääteisen tehtävänsä yksityisille yrityksille, ne altistuvat markkinavoimille. Esimerkiksi Touhula-ketjun päiväkotien sulkemiseen johtaneet yt-neuvottelu vuonna 2020 osoittivat, miten yksityisten päiväkotien konkurssit voivat ajaa kunnat vakaviin ongelmiin, jos ne ovat tukeutuneet liikaa yksityiseen sektoriin. Päiväkotibisnes ei ole Suomessa edes kovinkaan kannattavaa, ainakaan ilman julkista rahaa tai laadusta tai henkilöstöstä tinkimättä. Pitkällä aikavälillä veronmaksajien rahat olisi kestävämpää laittaa julkiseen palvelutuotantoon kuin yritysten voittomargimaaleihin.
Kirsikkana kermakakun päällä Orpon hallitus on päättänyt luopua kuntien hyvänä pitämästä yksityisen päiväkotitoiminnan luvanvaraisuudesta, jonka Marinin hallitus sääti. Tämä lainsäädäntö vietiin läpi, jotta yksityisten toimijoiden laatua ja henkilöstömitoitusta pystyttäisiin paremmin valvomaan. Jatkossa yksityinen päiväkotitoiminta tulee jälleen olemaan vain ilmoitusasia.
Nähdäkseni kaikki tämä puoltaisi voitontavoittelun kieltämistä varhaiskasvatuksessa. Käytännössä kielto on kuitenkin lainsäädännöllisesti haastava toteuttaa. Siksi kehotankin kaikkia tänä keväänä valituksi tulevia valtuutettuja ajamaan palvelusetelien käytöstä luopumista ja panostamaan julkiseen päivähoitoon.
Artikkelikuvan ottanut Konsta Kilponen