Eurooppapoliittinen ohjelma 2014 - 2019

Eurooppapoliittinen ohjelma 2014 - 2019

Kohti sosialistista Eurooppaa – Vasemmistonuorten eurooppapoliittinen ohjelma

Vasemmistonuoret on punavihreä ja feministinen poliittinen nuoriso- ja kansalaisjärjestö. Vasemmistonuoret ajaa tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa jokainen voi elää vapaana ja kaikilla on oikeus riittävään toimeentuloon.

Kansallismielinen oikeisto ajaa eroa EU:sta ja valtioiden rajojen sulkemista. Lisäksi se vaatii usein työntekijöiden oikeuksien kaventamista ja säätyjaon palauttamista. Liberaali oikeisto haluaa puolestaan lisätä niin sanottua talouskuria ja viedä EU:ta kohti epädemokraattista liittovaltiota. Vasemmistonuoret ei yhdy kumpaankaan näistä näkemyksistä. Vaikka kansallisvaltio on tärkeä sosiaaliturvan ja palvelujen järjestäjä, tehokas puuttuminen tuloeroihin, köyhyyteen ja ilmastonmuutokseen edellyttää politiikkaa, jota ei sidota kansallisvaltion ahtaisiin raameihin.

Vasemmistonuorten Eurooppa on ekologinen, demokraattinen ja hyvinvoiva

Vasemmistonuorten tavoitteena on Eurooppa, jossa demokratia koskee myös markkinoita ja rahoituslaitoksia, ja jossa ilmastoa, ympäristöä, ihmisiä ja hyvinvointia ei alisteta kapitalistiselle voitontavoittelulle. Työntekijöiden päätösvaltaa yritysten sisällä on vahvistettava. Vasemmisto on kansainvälinen liike, joka taistelee oikeuksiaan vaativien ihmisten rinnalla pääoman ylivaltaa vastaan paremman kansanvallan ja jokaisen itsemääräämisoikeuden puolesta. Kansainvälisen yhteistyön ensisijaisena tavoitteena on aina ihmisten sosiaalisen ja poliittisen tasa-arvon toteutuminen.

Vasemmistolaisia päämääriä tulee aina edistää tarkoituksenmukaisimmalla tasolla. Paikallisesti tämä tarkoittaa lähidemokratian toteutumista sekä järjestäytymistä osuuskuntien ja kansanliikkeiden muodossa, valtiollisella tasolla verotuksen, sosiaaliturvan sekä työehtosopimusjärjestelmän turvaamista, ja kansainvälisellä tasolla valtioiden välistä yhteistyötä esimerkiksi rauhanturvaamisessa, ihmisoikeuksien edistämisessä sekä ympäristöpolitiikassa.

Vasemmistolaisten päämäärien edistämiseksi tarvitaan myös ylikansallista päätöksentekoa ja sääntelyä. EU:n tasolla tulee ryhtyä toimiin pankkijärjestelmän demokratisoimiseksi ja rahaliiton uudistamiseksi, finanssitransaktioiden ja päästöjen verottamiseksi, veroparatiisien sulkemiseksi sekä minimitasojen asettamiseksi esimerkiksi yhteisöveroille ja työehdoille, palkkojen polkemisen ja verokilpailun ehkäisemiseksi. Päästövähennystavoitteista, luonnonsuojelusta, uusiutuvan energian käytöstä, ihmisoikeuksista, ihmisten vähimmäistoimeentulon turvaamisesta, maksuttoman ja tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän sekä perustulon käyttöön ottamisesta tulee sopia kansainvälisesti.

Vasemmistonuoret kannattaa kansainvälisyyttä. Euroopan unioni ei ole kuitenkaan ollut, eikä ole, vasemmistolainen projekti. Unioni on edesauttanut kapitalismin levittäytymistä yhä uusille inhimillisen elämän ja yhteiskunnan alueille. Unionissa tehdään jatkuvasti päätöksiä ja sopimuksia, joilla rajataan kansallisvaltioiden poliittista liikkumavaraa. Eurokriisin myötä valtiot ovat sitoutuneet finanssipoliittisiin sopimuksiin, joilla oikeutetaan leikkaus-, säästö- ja kuripolitiikka, mikä tarkoittaa hyvinvointivaltion, palveluiden, sosiaaliturvan, työpaikkojen, työsuhteiden laadun ja eläkkeiden alasajoa sekä lukukausimaksujen korotusta tai käyttöönottoa.

Markkinoiden vapautumisen ja pääoman vapaan liikkuvuuden vuoksi nykyisten markkinaehtoisten ja epädemokraattisten rakenteiden purkaminen ja tulonjaon oikeudenmukaistaminen edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä. Työttömyyslukujen takoessa jatkuvasti ennätyksiä Euroopassa valtioiden ja Euroopan keskuspankin (EKP) on alettava tehdä työllisyyttä edistävää politiikkaa pelkän inflaation torjumisen sijaan.

Vasemmistonuoret ajaa kaikkien väestö- ja vähemmistöryhmien, kansalaisjärjestöjen, poliittisten puolueiden ja ammattiyhdistysliikkeen kansainvälistä järjestäytymistä. Kansanvallan edistämiseksi tarvitaan uudistuksia ja parannuksia monella rintamalla. Ihmisille on luotava mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon niin suoran demokratian kuin lähidemokratian avulla, on ajettava päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden tuntuvaa lisäämistä sekä turvattava kaikille riittävä toimeentulo ja ihmisten välinen taloudellinen tasavertaisuus.

Demokratiavaje paikataan sosialisoimalla pankit, kasvattamalla työntekijöiden valtaa työpaikoillaan, tekemällä ekologisia investointeja hyvinvointiin, työllisyyteen ja palveluihin, kasvattamalla demokraattisesti valittujen elinten valtaa sekä parantamalla eurooppalaisten toimeentuloa ja työmarkkina-asemaa muun muassa minimipalkoilla ja perustulolla. Kohtuuttomiksi nousseille yritysjohdon palkoille ja bonuksille on myös asetettava katto. Sitovia kansanäänestyksiä tulee järjestää, rahankäytöstä on tehtävä täysin avointa ja ylikansallisten elinten johdon tulee nauttia kansan luottamusta.

Demokratiaa Eurooppaan ja Euroopan unioniin
500 miljoonan asukkaan unioni ei ole erityisen lähellä ketään paitsi pankkeja ja omistavaa luokkaa. Siksi Euroopan unionille tulee kuulua valta vain sellaisissa asioissa, joista on tarkoituksenmukaista päättää kansainvälisesti. EU:ssa valta keskittyy tällä hetkellä Iso-Britannialle, Saksalle ja Ranskalle, joiden vaikutusvalta riittää heiluttamaan koko Eurooppaa omista kansallismielisistä lähtökohdistaan. Unionin sisällä valtaa on siirrettävä demokraattisesti valituille elimille.

Suurin eurooppalaiseen demokratiaan kohdistuva uhka on tällä hetkellä kapitalismin ehdoilla tapahtuva liittovaltiokehitys. Euroopan unioni on markkinaliberaali projekti, jossa rauha on pyritty takaamaan vapaakaupan avulla. Parhaillaan EU:ssa vallitsevalla sekasorron tilalla perustellaan demokratiaa kaventavia päätöksiä, joita tehdään ilman julkista keskustelua tai kansanäänestyksistä tulevaa mandaattia. Demokratiaa on murennettu vetoamalla vaihtoehdottomuuteen sekä kansainvälisen kaupan ja globaalien finanssimarkkinoiden vaatimuksiin.

Euroopan yhdentymisprosessia on viety eteenpäin kovaa vauhtia ilman, että demokratiaa olisi kehitetty samaa tahtia. Tämä on ollut pääoman, pankkien, kansainvälisten suuryritysten ja liberaalioikeistopuolueiden tavoite. Kansallinen päätäntävalta, etenkin budjettivalta, on siirretty ihmisten ulottumattomiin jatkuvien hätäkokousten sekä komission, Eurooppa-neuvoston ja EKP:n juntalle. Euroopan keskuspankin johtokuntaa ei valita demokraattisesti eikä sen vieläkään tarvitse nauttia minkään demokraattisesti valitun päätöksentekoelimen luottamusta. Vasemmiston visioima Eurooppa vaatii siis EU:n kokonaisvaltaisen rakenneuudistuksen.

Demokratia ei toteudu läheskään kaikissa Euroopan valtioissa. Ihmisoikeuksia loukataan kautta Euroopan. Unionissa on edistettävä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen aseman vahvistamista ja taattava tuomioistuimelle riittävät resurssit. Unionissa tulee edellyttää jäsenmailta niin ihmisoikeussopimuksen kuin tuomioistuimen päätösten kunnioittamista ja välitöntä täytäntöönpanoa, sanktioiden tai jopa jäsenvaltion erottamisen uhalla.

• Komission jäsenet tulee valita suorilla vaaleilla ja parlamentilla tulee myös olla oikeus erottaa yksittäinen komissaari.
• Parlamentille on annettava oikeus tehdä lakialoitteita itsenäisesti.
• On perustettava Euroopan parlamentin valitsema pankkivaltuuskunta, joka voi erottaa Euroopan keskuspankin johtokunnan, mikäli se ei rahapoliittisilla toimillaan edistä sosialismia Euroopassa.
• EU:n käytössä oleva kansalaisaloite on muutettava sitovaksi, jonka kautta unionin alueella asuvilla on mahdollisuus tehdä lakialoitteita suoraan komission, neuvoston ja parlamentin käsiteltäviksi. Allekirjoitusten sallittua keräämisaikaa tulee pidentää.
• EU-parlamenttivaaleissa on säädettävä koko unionia ja kaikkia ehdokkaita koskeva vaalirahoituskatto.
• Työtaisteluoikeus on laajennettava kansainväliseksi ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytysten parantamiseksi. Tämän lisäksi kolmikantaisten palkkaneuvotteluiden yleistymistä Euroopan unionin sisällä ja maailmanlaajuisesti tulee edistää. Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen on kamppailtava perustulon ja vähimmäispalkan puolesta.
• Kansalaisten Euroopan-laajuisesta ilmaisunvapaudesta ja mielenosoitusoikeudesta on pidettävä huolta kieltämällä viime vuosina käytetyt voimakeinot, kuten väliaikainen Schengen-sopimuksesta irtaantuminen ja lyhytaikaisten poikkeuslakien säätäminen muun muassa ”ennaltaehkäisevien” pidätysten mahdollistamiseksi.
• Mikäli tulevat vapaakauppasopimukset EU:n ja Yhdysvaltojen välillä astuvat voimaan, niiden tulee lopettaa verokilpailu, asevarustelu ja valuuttasota.

Rahaliiton rakenteet on uudistettava

EKP:n tehtävät tulee muuttaa. Sen tulee keskittyä pelkän inflaation hillinän sijasta työllisyyttä ja investointeja tukevaan rahapolitiikkaan. Tämän lisäksi keskuspankin tulee asettaa omat jäsenensä suurimpien liikepankkien johtokuntiin. Tämä on ainoa keino uudistaa rahaliitto tavalla, joka vapauttaa valtiot rahoitusmarkkinoiden kuristusotteesta ja heikentää nykyisen kaltaisen järjestelmäriskin mahdollisuutta. Jos unionin uudistaminen osoittautuu mahdottomaksi ja Euroopan integraatiokehitys jatkaa uusliberalistista talouseliittiä suosivaa suuntaansa, Vasemmistonuoret kannattaa kansanäänestyksen järjestämistä Suomen jäsenyydestä EMU:ssa ja EU:ssa.

Euroopan talouskriisi on osoittanut, ettei leikkauspolitiikka ratkaise Euroopan unionin ongelmia. Elvytystoimien, työllisyyspolitiikan ja julkisten investointien sijaan EU-maat ovat sitoutuneet leikkaamaan julkista sektoria samalla, kun on keskitytty pelkästään julkiseen velkaantumiseen sekä inflaatioon. Tukitoimet on kohdistettu ongelmapankeille, ei kriisimaille, mikä on pakottanut velkaantuneet maat ottamaan lisää velkaa. Kriisi on osoittanut, että niin sanotun talouskurisopimuksen ja EKP:n määrittämät mittarit talouden vakaudesta – alijäämä, julkinen velka ja inflaatio – ovat riittämättömiä.

Oikeiston tekemät ratkaisut eurokriisin yhteydessä ovat kaventaneet merkittävästi kansallisvaltioiden valtaa harjoittaa itsenäistä talouspolitiikkaansa. Kansallisella tasolla toimivien ammattiliittojen on globaalin talouden puristuksissa entistä vaikeampi suojella palkkoja ja työpaikkoja kansainväliseltä hintakilpailulta.

Kiristävä hintakilpailu on heikentänyt myös yritysten kannattavuutta ja niiden kykyä tuotannollisiin investointeihin. Kevennetty pääomatuloverotus ja laskeva yhteisöverotus ovat kasvattaneet yritysten osakkaiden tuloja ja kannustaneet yrityksiä osingonjakoon eikä tuotannollisiin investointeihin ja palkankorotuksiin. Tämä on johtanut työn ja pääoman välisen ristiriidan kärjistymiseen Euroopan unionin alueella ja kansainvälisesti.

Taantuman iskiessä rahaliiton jäsenmailla ei ole mahdollisuuksia päättää omasta rahapolitiikastaan. Näin ollen rahaliiton rakenne pakottaa jäsenmaat lisäämään kilpailukykyään sisäisen devalvaation avulla, mikä tarkoittaa palkkojen ja eläkkeiden leikkauksia, palveluiden ulkoistamisia ja yksityistämisiä, työurien pidennyksiä, työehtojen polkemista, työttömyyttä sekä julkissektorin alasajoa. Inflaation, julkisvelan ja alijäämien lisäksi huomio tulee kiinnittää työllisyyteen, yksityiseen velkaan ja vaihtotaseiden tasapainoon.

Talouskurisopimukset ovat olleet oikeiston väline puuttua valtioiden budjetteihin sekä ohjata vero- ja työmarkkinapolitiikkaa haluamaansa markkinaliberaaliin suuntaan. Vuodesta 2008 jatkunut eurokriisi on jo osoittanut, että tukitoimet ovat tuhonneet “autettavien” maiden talouden ja takaisinmaksukyvyn. Sopeutuksesta, leikkauksista ja säästöistä huolimatta, tai juuri niiden vuoksi, sekä pääoma että työvoima pakenevat kriisimaista. Ankarasta kurista huolimatta velkaantuminen, työttömyys ja unionin sisäinen epätasapaino ovat jatkaneet kasvuaan.

Velkataakan jatkuva kasvattaminen tarkoittaa sitoutumista yhä syvempään maiden väliseen integraatioon ja taantumaa lietsovaan talouskuriin. Viime vuosina EKP on lainannut rahaa yksityiselle pankkisektorille hyvin edullisesti, ja pankit ovat lainanneet saman rahan edelleen jäsenvaltioille moninkertaisella korolla. Kriisimaiden turvautuessa toistuviin lainoihin vanhojen velkojen ja korkojen maksamiseksi suurimmat voittajat ovat yksityinen finanssisektori ja omistava luokka.

EU:n tasolla tulee ryhtyä toimiin pankkijärjestelmän vakauttamiseksi. Talletus ja investointipankit tulee erottaa toisistaan ja niiden vakavaraisuusvaateita tulee kasvattaa nykyisestään. Julkisella vallalla tulee olla oikeus asettaa valvojia pankkien johtokuntiin ja kyky vaatia pankeilta nykyistä matalariskisempää liiketoimintaa. Talous ja – rahaliitto EMU tulee uudistaa nykyistä kansanvaltaisemmaksi järjestelmäksi. Rahoitusmarkkinoilla käymää kauppaa tulee verottaa siinä missä muutakin kauppaa.

EKP:n roolia ja tehtäväkenttää tulee muuttaa. Pelkän inflaation torjumisen sijaan EKP:n on edistettävä työllisyyttä ja Euroopan talouden vakautta. Puhtaan spekulatiivista sijoitustoimintaa tulee ehkäistä suoralla pankkivalvonnalla ja -sääntelyllä. Rahoitusmarkkinalainsäädäntöä – ja verotusta on muutettava rahaliiton alueella siten, että verotus rankaisee sijoittajia liian riskipitoisista spekulatiivisluonteisista sijoituspäätöksistä ja kannustaa heitä sijoittamaan ennemmin matalammalla riskillä esimerkiksi julkisiin rakennushankkeisiin.

EKP:n mandaatin muuttamisen lisäksi yksittäisten valtioiden budjettialijäämien sijaan on puututtava valtioiden välisten vaihtotaseiden tasapainoon. Vahvojen talouksien kasvattaessa kilpailukykyään heikkojen talouksien ongelmat pahenevat, ja euroalueen sisäinen epätasapaino syvenee entisestään. Alijäämärajoituksien ohella tarvitaan euroalueen sisäisten ylijäämien verotusta. Rahaliiton rakenteellisten uudistusten toteutuminen on edellytys rahaliitossa pysymiselle. Jos uudistuksia ei tehdä, Suomen tulee järjestää kansanäänestys mukanaolosta rahaliitossa, joka pakottaa sisäiseen devalvaatioon. Ylijäämien verotuksesta saadut tulot tulee siirtää alijäämäisten talouksien kehittämiseen.

Pankkijärjestelmän uudistaminen on edellytys vakaamman ja oikeudenmukaisemman talousjärjestelmän luomiseksi. Keinottelu tavallisten ihmisten säästöillä ja velalla täytyy kieltää. Uudistuksilla myös vältetään tilanne, jossa yksityisten pankkien kaatuminen uhkaa romuttaa kokonaisia valtiontalouksia.

Perustulon ja rahoitusmarkkinaveron tapaisilla yhteiseurooppalaisilla ratkaisuilla turvataan sekä Euroopan unionin että työntekijöiden tulevaisuus. Suomella on mahdollisuus näyttää esimerkkiä koko Euroopalle toimimalla pioneerimaana näille uudistusmielisille hankkeille.

EU:n suurin haaste on historiallisen korkea työttömyys, joka kasvaa nykyisen politiikan jatkuessa. Useissa maissa joka toinen nuori on työtön. Laaja työttömyys ja rajut leikkaukset julkisesta terveydenhuollosta, palkoista ja sosiaaliturvasta lisäävät köyhyyttä ja inhimillistä hätää, syrjäyttävät ja lietsovat ääriliikkeiden nousua. EU:ssa on siirryttävä talouskuriin ja leikkauksiin perustuvasta politiikasta työllisyyttä, ekologisia investointeja ja ihmisten perusoikeuksia vahvistavalle linjalle.

• EKP:n mandaatiksi on Maastrichtin sopimuksessa lisättävä inflaation torjunnan lisäksi työllisyydestä huolehtiminen.
• EKP:n on kyettävä lainoittamaan jäsenmaita suoraan ilman pankkien välikäsiä.
• Suuret pankit tulee pilkkoa siten, että sijoitus- ja talletustoiminta erotellaan toisistaan ja näin pankeilta estetään keinottelu ihmisten säästöillä, veloilla ja eläkkeillä.
• Jäsenmaiden yksityisen velan suhdetta kansantuotteeseen tulee tarkkailla ja sen kasvua voidaan hillitä verotuksen sekä korko- ja luottosäännöstelyn avulla. On pyrittävä tilanteeseen, jossa kotitalouksien kokonaisvelka ei ole liiallinen suhteessa tuloihin. Tämän lisäksi ongelmapankkien ja – valtioiden taseet tulee puhdistaa ja sijoittajavastuun tulee toteutua.
• Eurooppaan tulee perustaa julkisomisteinen kansanpankki, joka myöntää matalakorkoisia turvallisia lainoja spekulatiivisen voitontavoittelun sijaan.
• Veroparatiisit EU:n alueella tulee sulkea kokonaan. Tämä toteutetaan luopumalla pankkisalaisuudesta viranomaisten suhteen ja alistamalla nykyiset veroparatiisit pankkivalvonnan piiriin. Tämän lisäksi pääomavirtoja tulee verottaa riittävän korkealla transaktioverolla. Yhtiöt tulee velvoittaa raportoimaan tuotantonsa ja rahaliikenteensä maakohtaisesti.
• Jäsenvaltioille on asetettava kovemmat vaatimukset harmaan talouden ja korruption kitkemiseksi. Hallintarekisterit on avattava koko unionissa. EU:n tulee velvoittaa yritykset avaamaan salaussopimukset, joilla ne voivat kätkeä yhtiön todelliset omistajat.
• EU:ssa tulee ottaa käyttöön ylikansallinen rahoitusmarkkinavero. Sen kautta osakkeille, johdannaisille ja valuuttakaupalle tulee asettaa yhtenäinen 0,5 prosentin verokanta.
• Unionin tulee perustaa poliittisesti ohjattu luottoluokituslaitos, jonka tehtävänä on ohjata luotottajia sosiaalisesti kestävään sijoitustoimintaan. Tämän lisäksi yksityisten luottoluokituslaitosten luokituskriteerit tulee avata julkisiksi.
• Lissabonin sopimusta tulee muuttaa niin, että perussopimukseen kirjataan esimerkiksi viiden prosentin työttömyyden raja, jonka ylittyessä valtion on ryhdyttävä toimenpiteisiin yhdessä keskuspankin kanssa.
• On aloitettava velkojen uudelleenjärjestely ja velka-armahdus. Pankkien johtokuntien on vastattava rikosoikeudellisesti tekemistään päätöksistä. Näin kitketään moraalikato ja demokratiavaje.

Punavihreää ympäristöpolitiikkaa viherpesun tilalle

Luonto ja hyvä ympäristö ovat kaiken inhimillisen elämän perusta. Luonnon arvoa ei pidä mitata ainoastaan talouden mittarein. Euroopan unionin on toimittava maailmanlaajuisen kattavan ja sitovan ilmastosopimuksen aikaan saamiseksi. EU:n tulee määrätä oikeudenmukaisen luonnonvarojen käytön pääpiirteet.

Ekologinen kriisi on kansainvälinen ilmiö. Sen voi ratkaista ainoastaan kansainvälisen punavihreän politiikan avulla, ei viherpestyllä kapitalismilla. Vasemmistolaisen ympäristöpolitiikan lähtökohtana ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ympäristön kantokyky. Euroopan on pienenettävä ekologisen kriisin globaaleja vaikutuksia vähentämällä tuntuvasti ilmastopäästöjä ja puuttumalla luonnon monimuotoisuuden kaventumiseen. Ympäristöongelmia ratkottaessa on nähtävä niiden yhteys tuotantotapaan ja valtarakenteisiin, joiden seurausta ne ovat.

Päästökauppa on epäonnistunut päästöjen vähentämisessä päästöoikeuksien liian alhaisen hinnan takia. Tämän lisäksi mahdollisuudet myydä käyttämättä jääneitä päästöoikeuksia ja toteuttaa puutteellisesti valvottuja päästövähennyshankkeita muissa maissa eivät kannusta riittäviin päästövähennyksiin. Yhteiseurooppalaisia energiaprojekteja tulee kehittää vaihtoehtoisten energiamuotojen suuntaan.

• Päästövähennystavoitteiksi on asetettava 40 prosenttia vuoteen 2020 ja 95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon nähden.
• Koska Euroopan valtiot ovat suuria päästöjen aiheuttajia, niiden tulee järjestää ilmastorahoitusta kehitysmaihin.
• EU:n tulee rajoittaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä ohjata jäsenmaita siirtymään uusiutuvia energianlähteitä hyödyntävään teknologiaan ja teollisuuteen tukemalla niiden tutkimusta ja käyttöönottoa.
• Energiantuotantoa on hajautettava, ja EU-lainsäädännöllä on mahdollistettava energian pien- ja kotitaloustuotanto sekä itse tuotetun sähkön syöttäminen verkkoon.
• EU:ssa on nopeasti selvitettävä hiiliverojen käyttöönottomahdollisuudet sekä otettava käyttöön hiilitullit, jotka takaavat, ettei veroja voida kiertää.
• Kaikki maataloustuet tulee sitoa nykyisiin maatalouden ympäristötuen ehtoihin. Tukea on kohdennettava todellisten päästövähennysten mukaan ja sen tulee tehokkaasti korvata viljelijöille aiheutuvat kulut ja tulonmenetykset.
• Eläinten tehotuotanto tulee lakkauttaa siirtymävaiheen kautta kokonaan ja siirtyä eettisesti kestävään tuotantoon.
• EU:n kalastuspolitiikan lähtökohtana tulee olla kalakantojen kestävyyden ja vesistöjen biodiversiteetin varmistaminen. EU:n tulee estää jäsenmaita solmimasta riistokalastussopimuksia kehitysmaiden hallitusten kanssa. Kalan tuonti laitonta kalastusta harjoittavilta aluksilta on estettävä tehokkaasti.
• EU:n elintarvikelakia tulee muuttaa siten, että yritykset velvoitetaan ilmoittamaan tuotteidensa alkuperämää tuotantomaan lisäksi.
• Natura2000-verkoston kaltaisia luonnonsuojelualueita on lisättävä entisestään eikä niitä saa siirtää taloudellisin perustein teollisuuden tieltä.
• EU:n tulee tukea metsänomistajien siirtymistä kestävään talousmetsänhoitoon, aukkohakkuista kohti harvennushakkuita ja sekametsätaloutta. Metsänhoidossa tulee aina huomioida lajien suojelu ja luonnon monimuotoisuus.
• Trooppisen puun tuontiin tulee kehittää kattava ja luotettava sertifiointijärjestelmä, jolla todetaan puun laillinen ja kestävä alkuperä. Lisäksi tulee asettaa sertifikaatti ehdoksi puutavaran tuomiseksi EU:n alueelle.
• Jokamiehenoikeudet tulee laajentaa koskemaan kaikkia eurooppalaisia valtioita, ja luonnonvarojen kulutus tulee saattaa sopusointuun luonnon- ja ilmastonsuojelun sekä yhteisen hyvinvoinnin rakentamisen kanssa.

Ihmisoikeudet sisä – ja ulkopolitiikan perustaksi

Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan lähtökohdiksi on otettava ihmisoikeudet sekä oikeus vapaaseen liikkumiseen ja turvapaikkaan. Turvapaikanhakijoiden oikeus riittävään toimeentuloon turvapaikanhakuprosessin aikana on oltava itsestäänselvyys. Työluvan saamisen kriteereitä on kevennettävä kaikkialla Euroopassa. Työnteko- ja opiskeluoikeus takaavat, että turvapaikanhakijoita ei pakoteta työskentelemään pimeissä töissä. Myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa on parannettava koko unionin alueella. Euroopan unionin on kunnioitettava ihmisoikeusperiaatteita ulko- ja kauppapolitiikassaan.

EU:n yhtenäisen turvapaikkapolitiikan nimissä on rakennettu hyvin tiukka ja väkivaltainen koneisto maahanmuuton kontrolloimiseksi. Ihmisten vapaa liikkuvuus on unionissa tarkoittanut lähinnä jäsenmaissa kansalaisina olevien työntekijöiden vapautta liikkua maasta toiseen työnantajien tarpeiden mukaan. Tiukka rajavartiointi ja maahanmuuton kriminalisointi ovat synnyttäneet ihmisryhmän, johon kuuluvilla ei ole mahdollisuutta saada oleskelulupaa. Eurooppaan eri reittejä tulleet sadattuhannet paperittomat siirtolaiset elävät ja työskentelevät ilman mahdollisuuksia vaatia oikeuksiaan.

Halvan ja joustavan työvoiman tarpeessa olevat työnantajat pystyvät käyttämään hyväkseen paperittomien olematonta oikeudellista suojaa. EU:ssa elää jopa miljoonia paperittomia siirtolaisia. He muodostavat työtätekevien luokan, jolla ei ole oikeuksia eikä mahdollisuuksia vähimmäisvaatimukset täyttäviin työsuhteisiin tai minimipalkkaan. Tämä johtaa kaikkien työntekijöiden aseman heikkenemiseen. Koulutetun työvoiman lähteminen työn perässä kriisimaista lisää Euroopan sisäistä epätasapainoa ja edistää kaksien työmarkkinoiden syntyä entuudestaan vauraammassa Pohjois-Euroopassa.

Tiukentunutta rajavalvontaa ei harjoiteta ainoastaan Euroopan ulkorajoilla, vaan yhä enemmän myös EU:n naapurimaiden kanssa yhteistyössä ja unionin sisällä. Schengenin sopimusta on jäsenmaissa rikottu mm. mielenosoitusten hillitsemiseksi ja muun muassa kuripolitiikkaa vastustavien massaprotestien pienentämiseksi.

Eurooppalaiset eivät ole keskenään tasavertaisessa asemassa ja eri vähemmistöryhmien oikeuksien toteutumisessa on paljon puutteita. Romanien ihmis- ja kansalaisoikeuksia poljetaan monessa maassa ja syrjintää esiintyy niin viranomaisten kuin tavallisten ihmisten toimissa. Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat joutuvat kohtaamaan syrjintää ja väkivaltaa. Ihmisoikeuksien toteutuminen ja niiden parantaminen tulee olla nykyistä huomattavasti keskeisemmässä asemassa euroopanlaajuisena poliittisena projektina.

Tekemällä laillisesta maahanmuutosta helpompaa voidaan puuttua ihmiskauppaan ja -salakuljetukseen. On luotava toimivia tapoja tunnistaa ihmiskaupan uhreja ja tarjota heille tukea ja turvapaikka karkotuksilla uhkaamisen sijaan. Sukupuolten tasa-arvo on huomioitava kaikessa päätöksenteossa ja naisten työmarkkina-asemaa on vahvistettava. Niin julkisten palveluiden leikkaukset kuin silpputyömarkkinoiden synty heikentävät erityisesti naisten asemaa.

YK:n on oltava ensisijainen ulkopolitiikan foorumi. Alueellisten järjestöjen ja maiden välisten sopimusten sijaan on vahvistettava YK:n asemaa. EU:n yhteisen ulkopolitiikan sijaan jäsenvaltioilla tulee olla mahdollisuus itsenäisen ulkopolitiikan tekoon. Myös EU:n kauppapolitiikkaa tulee tarkastella sen ulko- ja ympäristöpoliittisten vaikutusten kautta. Kaupankäynti miehittäjävaltioiden kanssa tulee lopettaa, ja EU:n tulee myös lopettaa ryöstökalastamisen tukeminen. Ihmisoikeuksien puolesta puhuminen menettää merkityksensä, jos samalla tehdään taloudellisesti merkittävää kauppaa ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyvien maiden kanssa.

• Maahanmuuttoa ja ihmisten vapaata liikkuvuutta on helpotettava keventämällä viisumi- ja oleskelulupakriteereitä.
• Paperittomille siirtolaisille on kaikissa jäsenmaissa turvattava maksuton pääsy julkisen terveydenhuollon piiriin ja heidän lapsilleen on taattava oikeus koulunkäyntiin.
• Ihmiskaupan uhreille on tarjottava suojaa ja turvapaikka.
• Vastuu turvanpaikanhakijoiden vastaanottamisesta on jaettava tasaisemmin jäsenmaiden kesken. Dublin-asetus, joka velvoittaa turvapaikanhakijan ensimmäisen saapumismaan käsittelemään hakemuksen, on purettava.
• EU:ssa on yhtenäistettävä säännöt turvanpaikanhakijoiden taloudellisista oikeuksista ja oikeusturvasta lupaprosessin aikana. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että yhteen jäsenvaltioon saadulla opiskeluluvalla voi halutessaan opiskella tai työluvalla työskennellä toisessa jäsenmaassa.
• Transsukupuolisten ihmisten pakkosterilisaatiosta on luovuttava kaikissa jäsenmaissa.
• Samaa sukupuolta oleville pareille on taattava yhtäläiset oikeudet kuin eri sukupuolta olevilla.
• Oikeus vapaaseen aborttiin on turvattava kaikissa jäsenvaltioissa.
• Vanhempainvapaa on huomioitava kaikkien vanhempien oikeutena olla läsnä lapsensa kehityksen aikana.
• EU:n tulee edistää paitsi EU-alueen niin koko Euroopan ihmisoikeuksia tarvittaessa kaupparajoittein niiden maiden osalta, joissa kansalaisoikeudet eivät täyty.
• Euroopan unionin on rajoitettava kauppaa niiden maiden kanssa, joissa kuolemanrangaistus on yhä käytössä, näin painostaen maita luopumaan ihmisoikeuksia loukkaavasta käytännöstä.
• EU:n on lopetettava kaikki kaupankäynti Marokon ja Israelin kaltaisten miehittäjävaltioiden kanssa niin kauan kuin miehitys ja ihmisoikeuksien polkeminen jatkuvat.
• Unionin on varmistettava, että jäsenvaltiot tosiasiallisesti noudattavat EU:n eettisiä sääntöjä asekaupasta.